Yritän kuumeisesti laittaa kuvagalleriaan otoksia, mutta hotellin internet on aivan käsittämättömän hidas. Kolmen megatavun kokoisen liitetiedoston lataamiseen meni 40 minuuttia! Eikä siinä tietenkään kaikki: hotelli rokottaa internet-yhteydestä 30 euroa/vuorokausi. Aargh!

Galleriaan on lisätty motti kuvia; joukossa mm. pari otosta Sonyn kiinnostavasta mustakankaasta. Lisää kuvia parin päivän sisään.

Muistaessani: Radical on siis Osakassa, jonne on matkaa x sataa kilometriä. Soittimet tulivat kuriirilla, eivät siis postin kantamina. Toimituskulut olivat kuitenkin vain 1200 jeniä, eli n. 8 euroa. Halpaa, eikö?

Mutta asiaan. Tässä ensin koko kolmikko ryhmäkuvassa:

Aivan, joko tuo keskimmäinen värkki (A2) on jumalattoman iso tai sitten sen vierellä olevat soittimet ovat tosi pieniä. Jälkimmäinen vaihtoehto osuu oikeaan.

iAudio 6
Ällistyin 4 gigan kovalevyllä varustetun iAudio 6:n solahtaessa paketista kouraani; soitin on käsittämättömän pienikokoinen. Tässä nopsa vertailu:

Soittimen näyttö on pieni, mutta varsin laadukas – ja hyvä niin, sillä iA6:lla voi katsella myös leffoja. No, ainakin teoriassa. Käytännössä näyttö on moiseen hommaan ihan liian pieni, mutta kovolla olevat demopätkät (todnäk. divx5-formaatissa) pyörivät oikein nätisti. iA6 toimii myös USB-hostina, joten sille voi esim. siirtää kuvia suoraan digikamerasta, mikäli kameran muistikortti pääsee yllättäen täyttymään.

iA6:ssa on myös Suomessa toimiva FM-radio, mikrofoni ja linjasisääntulo – ja kaikista voi tallentaa suoraan mp3-muotoon. Digikuvien ja tekstitiedostojen katselu onnistuu tietysti myös.

iAudio U3
U3 on multimediasoitin kahden gigatavun Flash-muistilla. Kyllä vain, multimediasoitin! Silläkin voi katsella leffoja, joskin U3:n näyttö on vielä pienempi kuin iA6:n. En kyllä lähtisi edes hätätapauksessa tihrustamaan liikkuvaa kuvaa U3:n näytöltä, ainakaan paria minuuttia pidempään. U3:ssa on lisäksi FM-radio ja mikrofoni, joista molemmista voi tallentaa ääntä suoraan mp3-muotoon. Päädyssä on vielä linjatulo ulkoisten äänilähteiden tallentamiseen.

Cowon A2
A2 on Cowonin kilpailija Creativen ja Applen multimediasoittimille. Ensi fiilikset parin minuutin räpläämisen jälkeen ovat erittäin positiiviset ja tuntuukin siltä, että voin hyvillä mielin jättää Creative Zen: Visionin ostamatta. 16:9-kuvasuhteen näyttö on skarppi ja kirkas, tuoden mieleen PSP:n näytön. A2:n päädyssä on AV-tuloliitäntä ja se osaa enkoodata kuvaa tosiajassa mpeg4-muotoon aina 640×480-resoon saakka. Ääni menee mp3:ksi, bitraten ollessa enintään 192kbit.

Tältä näyttää A2:n päävalikko:

Suomessa toimiva FM-radio, äänen tallennus radiosta, mikrofonista tai ulkoisesta äänilähteestä, stereokaiuttimet… ja tuki digi-tv-lähetyksille?! W00t? Katsopa tarkkaan valikkokuvan vasenta alakulmaa: siellä nököttää ikoni nimeltä DMB. A2:n käsikirja ei puhu asiasta mitään, eikä ominaisuudesta mainita Cowonin sivuillakaan. Kun ikonin valitsee, pomppaa ruudulle tv-kanavien automaattista etsintää esittävä palkki, joka sitten korvaantuu tällaisella:

Tuosta voinee päätellä, että temppua varten tarvitaan USB-väylään kytkettävä digi-tv-viritin. Täältä ei varmaankaan löydy Suomessa toimivaa digiviritintä, joten tuon testaamiseen täytyy palata kotimantereella.

Huomannet, etten ole vielä kommentoinut soittimien äänenlaatua. Se johtuu vain siitä, että aamupäivä on mennyt soittimia hypistellessä ja ihastellessa, enkä ole vielä ehtinyt kytkeä yhteenkään kuulokkeita, saatika siirtänyt niille mitään kuuntelukelpoista musiikkia.

Nyt lähden metsästämään aamiaista, jonka toivon kumoavan tämän orastavan krapulan (terkut Afrolle!).

Addendum:

A2 kytkettynä AV-johdolla kämpän kuppaseen töllöön. Katselin kaksi jaksoa The Colbert Reportia, eikä toisto pätkinyt tai kenkkuillut millään tavalla kertaakaan. Luksusta.

Lujatekoisen tuntuisen laitteen maskissa on runsaasti nappuloita ja kytkimiä. PlayStationin peliohjaimesta tutut toiminto- ja ohjausnappulat on sijoiteltu varsin hyvin sormien ulottuville. Maskin vasemmassa alareunassa sijaitseva “nasta” on pelikäyttöön suunniteltu tattiohjaimen korvike, johon totutteluun saa varata tovin jos toisenkin. Pienet ja ääneltään surullisen ohuet kaiuttimet piipittävät laitteen alareunassa.

Upea näyttö

Sonyn omalla LCD-teknologialla piristetty 16:9-kuvasuhteen näyttö tekee välittömän vaikutuksen kirkkaudellaan, väreillään ja terävyydellään. Digikameralla napsitut kuvat tuntuvat loikkaavan ulos ruudulta ja peligrafiikan pienimmätkin yksityiskohdat erottuvat häkellyttävän selkeästi.

PSP:n pelit ja elokuvat toimitetaan UMD-formaatin levyillä. Näppärään muovikoteloon pakatun piskuisen levyn kapasiteetti on 1,8 gigatavua, eli hieman yli kahden CD-levyn verran. UMD-levylle ei voi tallentaa, joten tallentamiseen käytetään Memory Stick Duo -muistikorttia. Kortille menevät pelitilanteet ja käyttäjän omat tiedostot, kuten digikuvat, videotiedostot ja musiikki.

PSP:n mukana tulee 32 megatavun kortti, mikä riittää pelitilanteiden tallentamiseen, muttei juuri muuhun. Onkin siis syytä varautua hankkimaan heti reippaasti tilavampi muistikortti.

Langattomuus on nykypäivää

PSP keskustelee ulkomaailman kanssa langattomasti WLAN-yhteydellä, jossa on kaksi toimintatilaa. Ad Hoc -tilassa PSP mahdollistaa moninpelaamisen n. 20-30 metrin säteellä olevien PSP:eiden kanssa. Infrastructure-tilassa PSP ottaa yhteyden internettiin WLAN-tukiaseman kautta. Käyttäjä voi hakea netistä ohjelmistopäivityksiä, lukea internetsivuja sekä ladata muistikortille videoita, musiikkia ja peleihin uutta sisältöä.

PSP:ssä on myös kaksisuuntainen infrapunasilmä sekä USB-liitin. USB:n ansiosta tiedostot siirtyvät PSP:n ja PC:n välillä nopeasti ja vaivattomasti. Kroonisesti täyden muistikortin kanssa taistelevat käyttäjät arvostavat ominaisuutta varmasti.

Kun sormet väsyvät

Pelitauoilla PSP viihdyttää käyttäjäänsä kannettavana MP3-soittimena ja voipa muistikortilta katsella myös itse DVD:ltä siirrettyjä elokuvia. Hollywood on innoissaan PSP:stä ja julkaisee syyskuussa n. 30 elokuvaa UMD-levyllä. Listalla ovat mm. Alien vs. Predator, Robots, Pirates of The Caribbean, Alien, Haamujengi, Medusan isku, Muumion paluu, Charlien enkelit ja Steamboy. Luvassa on myös konserttitaltiointeja sekä pelkkää musiikkia sisältäviä UMD-levyjä.

Vähän risujakin

Jotain napisemisen aihetta toki PSP:stäkin löytyy. Akun kesto on miinuksista suurin. Kirkas kuva ja vinhasti hyrräävä UMD-asema hörppäävät roimasti virtaa, joten PSP:n akkua saa olla lataamassa muutaman käyttötunnin välein. Suhtaudun myös varauksella nastaohjaimeen, jonka lyhyt liikerata hankaloittaa hienovaraisia ohjausliikkeitä. Lisäksi PSP:n kuoren jämäkkyys on hieman harhaanjohtavaa, sillä näyttö ei tarvitse kovin kummoista tälliä rikkoutuakseen.

Sony PlayStation Portable (PSP)
www.yourpsp.com
Kaupoissa 1.9.2005
Suositushinta: 289 euroa
Mitat (l x k x s): 170 x 74 x 23 mm
Paino: 280 g
Pääedustaja: Nordisk Film, puh. (09) 476 4460

PSP Value Pack -paketti sisältää PSP:n lisäksi rannehihnan, mikrokuituliinan näytön pyyhkimiseen, muuntajan, demolevyn, 32 megatavun muistikortin, laitetta suojaavan pehmeän kantopussin ja muodikkaan valkoiset nappikuulokkeet kauko-ohjauksella.

Pelien hinta: n. 50 euroa
UMD-elokuvien hinta: 20-30 euroa

(artikkeli on alunperin julkaistu Pirkan sivuilla)