So I fired up the recently purchased JVC DLA-X7, switched on the PS3 and in went the disc. First things first: the OS had to be updated to version 3.55. No biggie, all the update files were on the disc. Some minutes later I’m looking at the warning screen saying how 3D might harm very young children. None of those here, onwards. Nice intro animation, but not in 3D. Hmm. Finally the main menu appeared and I immediately went to Options… which reported there was no 3D display detected. That’s funny, since I had used the exact same PS3 to view some Blu-ray 3Ds just a couple of days earlier.

The fix was easy, although I shouldn’t have been forced to perform it. Back to XMB, open Display settings and start the wizard which handshakes with the display to find out what resolutions it supports. Set highest resolution, 1080p indeed, and then PS3 asks for the size of the screen since it has deemed the display as 3D compatible. 110 inches, por favor.

2nd attempt
Right, let’s try again. Main menu, Options and there it is, 3D setting which defaults to off. Turn it on and the projector does a double-take, blanking out for a second, only to bring the image back in 3D. You can then set 3D depth, which I set to 80%. Rather disappointly the image looks very dark indeed, even with the projector lamp set to high power. There’s a built-in brightness adjustment in Options menu and you’re supposed to set the brightness so the on-screen logo can barely be seen. I had to increase in-game image brightness to maximum and bring the projector’s brightness setting up a notch. The X7 has enough lumens for 3D movies but apparently Killzone 3 is somewhat more demanding.

Once 3D was switched on, all in-game graphics, intro animation included, are in 3D. Pre-rendered animations look quite nice, although there’s quite a bit of crosstalk due to the projector still warming up (X7 can take up to an hour to warm up properly, and crosstalk diminishes the entire time). Once you get control of your character, the 3D effect is a bit, well, not ruined as such, but… compromised.

The good
Image depth is nice and you can very easily tell pretty much everything on screen is in positive depth, i.e. behind the screen plane. Closed environments, such as large hangars and rooms, form a clear and distinct volume which helps you immerse yourself in the world. On a shooting range the targets move in depth, and by this time the 3D feels so natural there’s no need to gawk at the effect. Nice use of depth and immersive environments carries on to firefights and moving among the ruins of a nuked city.

…and the bad
But, and I bet you could see that one coming, there’s a problem and it’s to do with resolution. There’s not enough of it. When you do a game in 3D, you’re basically rendering the graphics twice, once per eye. And what do you do when your graphics engine is squeezing off all the available power of the PS3 in 2D already? You compromise, by either dropping the framerate or by lowering resolution. I didn’t notice any obvious signs of low framerates. In fact, the gameplay felt very smooth all the way. But there were many obvious signs of lowered resolution in sight.

Jaggies. Lots of them. But not all over the image, or on all depth levels, which is a bit odd. At times you can see jaggies only in certain objects, or at a certain distance. I suspect the developer has worked a clever system which does not require twice the rendering power of 2D. A system that decides on-the-fly which graphics elements are rendered in full-ish resolution and which at a lower resolution. There were moments when a close-up shot of a sharp outline looked both high-res and low-res at the same time; you could see a nice round curve overlaid with a very blocky approximation of the curve simultaneously. Unfortunately jaggies have a tendency to draw the attention of the eye, and there’s very little you can do about it. On the other hand one tends to forget all about jaggies during intense firefights, as your eyes and brain have more important things to do.

Not quite there yet
All in all I’m not blown away by the use of 3D in Killzone 3. Sure, environments feel more alive, more believable and the depth helps you in figuring out where everything and everyone is, but the overall murkiness and compromises in image quality outweigh the positives ever so slightly. I think I’ll have another go a bit later, but on a 3D plasma TV, just to see if the experience differs in any way.

Sonya on kuitenkaan paha lähteä soimimaan Nintendon apinoinnista, sillä Wiin liikkeentunnistavat peliohjaimet olivat eittämättä vallankumous pelaajan ja videopelin välisenä rajapintana. Ne toivat pelaamisen aivan uuden kansanosan ulottuville, mistä todisteena Wiin valtava suosio. Sony haluaa luonnollisesti oman palansa tuosta kakusta, joten Moven kaltaisen peliohjaimen julkistaminen oli vain ajan kysymys.

Move vs. Motion Plus
Wiin ohjainten tarkkuus parani huomattavasti erikseen myytävän Motion Plus -lisäpulikan ansiosta. Motion Plussan myötä ohjain kykenee nyt havaitsemaan jopa ranteen asennon pienetkin muutokset, mikä tekee Wiille julkaistun Sports Resort -pelin sisältämästä Frisbee Golfista aidosti taitolajin. Vietettyäni lukuisia tunteja Sports Resortin parissa paloin halusta päästä testaamaan Move-systeemin toimivuutta ja varsin veikeän näköisten Move-ohjainten tarkkuutta.

Ohjaimen päässä hehkuva pallo osaa vaihtaa väriä. Vaihtoehtoja on neljä, joukossa tietysti myös pinkki.

Tilaisuus siihen tarjoutui viime viikolla, kun Nordisk Film kutsui pelitoimittajat Helsinkiin Tavastialle kuulemaan pleikkarin tuoreimmat uutiset. Tilaisuudesta poistuessani minulle ojennettiin pieni pussukka, joka sisälsi Move Starter Packin ja Sports Champions -pelin. Starter Pack sisältää yhden Move-peliohjaimen ja pelidemolevyn lisäksi PlayStation Eye -kameran, jota ilman Move-ohjaimet eivät toimi. PS3 käyttää kameraa Move-ohjaimen päässä hehkuvan pallon seuraamiseen. Itse peliohjain sisältää toki kiihtyvyys- ja liiketunnistimia siinä kuin Wiin peliohjainkin, mutta kameran käyttäminen ohjaimen seuraamisen lisäapuna mahdollistaa ällistyttävän tarkkuuden, minkä tulin piakkoin havaitsemaan.

Eye-kamera kytketään PS3:en USB-johdolla ja sijoitetaan television ylä- tai alapuolelle, mahdollisimman lähelle television keskilinjaa. Asennuksen tässä vaiheessa törmäsin Move-kokoonpanon pahimpaan suunnittelumokaan: kameran USB-johto on paitsi aivan liian lyhyt, se on myös aivan liian paksu ja jäykkä, ja siten turhan kykeneväinen kääntämään/siirtämään kevyen kameran pois optimaalisesta suuntauksesta. Kaiken kukkuraksi Eye-kameran jalusta on tehty pöytäpintaa varten, eikä se pysy seinälle asennetun taulutöllön päällä ilman MacGyver-tason virityksiä.

Eye-kameran lyhyt ja jäykkä välijohto (jota ei jostain syystä näy kuvassa) tekee kameran sijoittamisesta tarpeettoman hankalaa.

Purkka- ja laastarivirityksen (paperiliittimiä unohtamatta) jälkeen Eye-kamera oli jotakuinkin oikeassa paikassa. Syötin Sports Champions -pelilevyn pleikkarin ahnaaseen suuaukkoon, kuittasin kovin tutunomaiset varoitusruudut ja kalibroin peliohjaimen parissa sekunnissa osoittamalla sen kohti kameraa ja painamalla kahta nappia yhtaikaa. Pelin päävalikko, jonka käyttäminen Move-ohjaimella ei voisi olla loogisempaa tai helpompaa, tarjoaa kuusi lajia: rantalentopallo, frisbeegolf, gladiaattorien kaksintaistelu, jousiammunta, pöytätennis ja bocce, joka muistuttaa kovasti petankkia.

Moninkertaista ohjaimen kalibrointia
Koska frisbeegolf on lempilajini Sports Resortissa, päätin kokeilla sitä ensimmäiseksi. Muutaman peliä valmistelevan valikon jälkeen huomasin katselevani itseäni tv:n ruudulla. Kuvassa näkyi myös pystyssä seisova valkoisten ääriviivojen merkkaama suorakaide. Opastusteksti pyysi pelaajaa siirtymään niin, että hän seisoo suorakaiteen sisällä. Seuraavaksi peliohjain nostettiin ensin olkapään korkeudelle, sitten käsivarsi suorana alas ja lopuksi vyönsoljen kohdalle. Tämä kalibrointiprosessi tehdään kerran jokaisen lajivalinnan jälkeen. Wiin peliohjaimen huolettoman heiluttelun jälkeen moinen tuntuu kovin primitiiviseltä.

Kalibrointiprosessin hyöty näkyy ja palkitsee kuitenkin välittömästi. Move-ohjaimen toiminta on kerrassaan erinomaisen tarkkaa, olipa kyseessä mikä tahansa suunta tai akseli. Todella hienovaraista hallintaa vaativat liikkeet todistavat, että Move on epäilyksettä Wiin Motion Plussaa tarkempi ohjain. Frisbeen hallinta tuntuu Move-ohjaimella äärimmäisen pikkutarkalta ja ennenkaikkea aidolta. Wiillä kiekon lennätyksessä on alati aavistuksenomainen tunne, että kyse ei ole yksinomaan taidosta. Paljon kertoo sekin, että Wiillä frisbeegolfin “kori” on monta metriä leveä ja korkea sateenkaaren väreissä hehkuva torni, jonka hipaiseminenkin kiekolla lasketaan onnistumiseksi. PS3:n frisbeegolf on sen rinnalla täysiverinen simulaatio, jossa kiekko pitää saattaa aidon näköiseen ja kokoiseen ketjuilla varustettuun koriin.

Wiin Sports Resortin graffa kalpenee PS3:n Sports Championsin rinnalla.

Graffa ei itsessään koskaan tee tai takaa hyvää peliä, mistä todisteena esim. vanha kunnon NetHack. Mutta hyvä graffa ei ole haitaksikaan, ja sillä osa-alueella Sports Champions pieksee Wiin Sports Resortin niin että hilse pölisee. Pleikkarin etukäteen niin hypetetystä laskentatehosta huolimatta sille on tähän päivään mennessä julkaistu vain muutama täyttä 1920×1080-resoluutiota käyttävä peli. Suurin osa PS3:n peleistä pystyy vain 720p-resoluutioon, mutta Wiin vaatimaton ulosanti kalpenee jo senkin rinnalla. Tuon huomioon ottaen Sports Championsin 1080-resoluution grafiikka on kuin maassa makaavan potkimista.

Tallensin hieman videota muutamasta Sports Champions -pelin lajista. Ensin pätkä Frisbeegolfia:

Sitten jousiammuntaa, jonka tarjonta on monipuolisempaa kuin tämä video antaa ymmärtää.

Pöytätenniksessä tulee hiki. Kierteet toimivat kuten pitääkin, ja pelaaja voi säädellä etäisyyttään verkkoon astumalla lähemmäs tai kauemmas Eye-kamerasta.

Lajeista paras on kuitenkin rantalentis. Peli vaatii käsivarsilta samanlaisia liikkeitä kuin oikeakin lentopallo ja vaikka pelaajan ei tarvitse hypätä iskulyöntiä varten, pieni loikka tulee silti yleensä tehtyä. Tämähän käy kuntoilusta!

Moven tulevaisuus
Move-peliohjaimen toiminta on siis kiitettävää tasoa, mutta onko Movesta kestosuosikiksi vai joutuuko Sony hautaamaan koko tuotteen vähin äänin? Vastaus riippuu pitkälti siitä, alkavatko pelitalot tukea Movea peleissään. Ei liene mikään yllätys, että Movea tukevien pelien ensimmäinen aalto on pitkälti Sonyn omaa tuotantoa. Nimikkeet kuten KungFu Rider, The Shoot ja The Fight vaikuttavat peleiltä, jotka odottaisi näkevänsä PlayStation Storessa erittäin edulliseen hintaan.

The Fight näyttää varsin hikiseltä iltapuhteelta. Paras pelikokemus vaatinee kaksi Move-ohjainta.

Little Big Planet 2 tulee sisältämään Movella pelattavia tasoja, mikä kuulostaa hieman puolivillaiselta. Yhtään sen vakuuttavampi ei ole The Sly Collectionin kannessa oleva tarra, joka lupaa Movella pelattavaa “bonussisältöä”. Heavy Rain -pelistä on tulossa täysin Movella pelattava versio; toivottavasti Quantic Dream -studio on jaksanut myös liiskata peliään riivaavia bugeja. Golffareita kiinnostanee tieto, että Tiger Woods PGA Tour 11 tukee Move-ohjainta. Muita Move-tuella varustettuja pelejä ovat Start The Party!, TV Superstars, EyePet Move Edition, Racket Sports ja Toy Story 3.

Loppuun pieni varoituksen sananen. Mikäli olet hardcore-luokan sohvaperuna allekirjoittaneen tapaan, suosittelen ottamaan varovasti ensi alkuun. Innostuin pelistä niin, että reuhdoin ensimmäisenä iltana kuuden tunnin pelisession, minkä jäljiltä oikea käsivarteni on nyt kuin yhdestä puusta veistetty.

Well, Codemasters fucked it up good and proper. They bloody well americanized it. They dumbed it down for slack-jawed yokels. The presentation alone made me struggle to keep down my breakfast: the front-end is jammed full of American X Games celebrities mangling the English language with “hip” street talk and utterly fake enthusiasm. People like Travis Pastrana, Dave Mirra and Ken Block. Remember a game called Dave Mirra Freestyle BMX? Yeah, that’s him. Pastrana? He’s a motocross racer and a stunt performer. Ken Block is a rally driver but I never would’ve known that if I hadn’t googled his name.

The first time you launch the game you’re forced to sit through a demonstration of the menu system. It goes on for so long I was shouting at the screen, “Shut up you wanker and let me race!” And the bloody demo doesn’t even mention Options (or I missed it due to professional-level facepalming) which made me start my first race with an automatic gearbox.

There seems to be very little actual rally driving in DiRT 2. During the hour or so I opened perhaps 20 tracks, among them a maximum of 5 proper rally tracks. And the rest? American stadium-style racing with dune buggies, 4x4s and other most definitely non-rally vehicles, complete with fireworks and cheering crowds. Bullshit, in a nutshell. OK, sure, there were plenty of non-rally races in the first game, but it was never this grandiose or in-your-face.

Let me give you a perfect example of the dumbing down: setting up your car. In DiRT you had several screens filled with a hojillion options. You could really set the car exactly the way you wanted it. In DiRT 2 you get one screen with six settings: gear ratio, downforce, suspension, ride height, differential and brake bias. And if that isn’t frustrating enough, each setting has only five values from low to high. That’s grade-A bullshit right there.

By this time you might be wondering if there’s anything good in this game. Well, yes. It recognized the Logitech G25 wheel automatically and supports the H-grid shifter. Not that you really need it, but anyway. The graphics are slightly better and there’s not quite so much glitching or stuttering. I also have to mention the car handling. In fact, I prefer DiRT 2′s modeling of rally car behavior. It feels tighter, ‘heavier’ and the car feels better connected to the road under it. More authentic, in other words. There were moments in DiRT where the car felt like it was sliding on a thin layer of grease, and I felt I wasn’t really in control of the car properly. There’s less of that in DiRT 2 – as far as rally cars are concerned. I won’t comment on other vehicles.

To recap: nerve-grating presentation, bullshit stadium racing, extremely heavy influence of X Games and Xtreme sports, embarrassing dialogue and voice acting, and populated by celebrities better known for something else than rally driving.

What a way to honor the late Colin McRae. Codemasters, you utter bastards.

Aivan ensimmäisenä huomio kiinnittyy tietysti konsolin kokoon. Uusi PS3 Slim on selvästi edeltäjäänsä pienempi, joskaan ei joka suunnassa. Se on matalampi ja kapeampi, mutta muutaman senttimetrin syvempi. Slimiä ei saa siis tungettua aivan yhtä piiloon laiteräkin sisuksiin kuin alkuperäistä PS3:a.

Toinen silmämagneetti on PS3:n uusi logo, joka komeilee konsolin päällä. Spiderman-fontti on historiaa (ja syystäkin); uusi logotyyppi on fiilikseltään yllättävän retrohenkinen. Kontrasti vanhaan, futurismia ja toimintaa henkivään logoon on huomattava. Itse konsolin muotoilu on aiempaa vaisumpi ja sovinnaisempi, vaikka PS3:n pulleaa pylpyrämuotoa ei olekaan täysin hylätty.

Kotelon pinnoite on myös erilainen. Alkuperäisen PS3:n superkiiltävä pinta suorastaan imee sormenjälkiä puoleensa. Slimin pinnoite on nyt mattamusta ja hyvin hienovaraisesti teksturoitu. Se ei ole immuuni tahroille tai rasvaisille sormenjäljille, eikä vedä huomiota puoleensa lainkaan samalla tavalla kuin edeltäjänsä. En ole vielä ehtinyt päättää, kummasta ilmeestä pidän enemmän; molemmat ovat omalla tavallaan tyylikkäitä.

Käsikopelolla

Siinä missä alkuperäisen PS3:n virtanappula ja eject-nappi olivat hienostuneesti hipaisukytkimiä, on Sony päätynyt Slimin kohdalla painonappeihin. Fiilis ei ole läheskään yhtä viileä, mutta napeissa on hyvä ja täsmällinen tuntuma. Virtanapin vieressä on piskuinen upotettu ledi, joka palaa punaisena konsolin ollessa lepotilassa. Kun konsoliin kytkee virran, muuttuu ledi vihreäksi. Eject-napin vieressä on myös ledi, joka syttyy hehkumaan sinisenä merkiksi siitä, että konsolissa on levy sisällä.

Käyttönappulat käsittävän lipan alla – ja entistä syvemmällä – sijaitsee kaksi USB-liitäntää sekä kiintolevyn ja verkkoliitännän merkkivalot. Aiemmin oikeassa päädyssä sijainneet logot on siirretty eteen oikealle kiintolevyä suojaavaan paneeliin. Kiintolevyn vaihtaminen on prikulleen yhtä yksinkertainen temppu kuin alkuperäisessä PS3:ssa, vaikka levyyn pääseekin nyt käsiksi etupaneelista.

Konsolin kyljissä on pari huomionarvoista seikkaa. Vasemmassa kyljessä ei enää ole neljää pientä nystyrää, jotka auttoivat konsolin asettamista pystyasentoon. Slimin voi edelleen laittaa kyljelleen pystyyn, mutta asento tuntuu kovin huteralta. Sony on tiedostanut asian ja myy erillistä telinettä Slimin pystyasentoasennusta varten. Mutta oliko konsolin asennostakin pakko tehdä tilaisuus myydä käyttäjille lisäkrääsää?

Toinen seikka kyljistä: niissä ei ole enää tuuletusreikiä. Koska uusi PS3 kuluttaa vähemmän virtaa ja käy viileämpänä, ei tuuletustakaan tarvita enää yhtä paljon kuin aiemmissa malleissa. Muutamaa kiintolevyn kohdalla olevaa koloa lukuunottamatta Slimin kaikki tuuletusreiät sijaitsevat sen takalevyssä.

Takalevystä löytyvät tutut liitännät, mutta muutosten tuuli puhaltaa täälläkin. Kolmenapainen virtaliitin on vaihtunut kaksinapaiseen partakonemalliin ja päävirtakytkin on kadonnut tyystin. En sure virtakytkimen puutetta; olen tarvinnut sitä niin harvakseltaan, että voin samalla vaivalla nypätä virtajohdon irti. Virtaliittimen vaihtumiseen suhtaudun positiivisesti – yksinkertaisesti siitä syystä, että kolmenapainen liitin on aiheuttanut maavaihe-erobrummia kotiteatterissani. Moista ongelmaa ei tällä uudella virtaliittimellä esiinny.

Ominaisuuslistan kevennystä

Ulkomittojen pienentyminen tarkoittaa luonnollisesti merkittäviä uudistuksia konsolin sisuskaluihin. Sen ytimenä hyrräävän Cell-prosessorin valmistuksessa on siirrytty 45 nanometrin tekniikkaan, minkä ansiosta piiri kuluttaa vähemmän virtaa ja käy aiempaa viileämpänä. Emolevy on tietysti entistä pienempi, mikä tarkoittaa todennäköisesti pienempää määrää komponentteja. Ei, en aio avata Slimiä vain tarkistaakseni asian. Integroinnin myötä joitain ominaisuuksia on heitetty romukoppaan. PS2-yhteensopivuus on yksi uhreista: Slim ei tue PS2-pelejä raudalla eikä softalla. Myös mahdollisuus muun käyttöjärjestelmän, kuten Linuxin, asentamiseen on poistettu.

Slimissä on uusi HDMI-piiri, tällä kertaa ihan aidosti HDMI 1.3 -standardin mukainen. Piiri tuo muassaan mahdollisuuden siirtää Blu-ray-elokuvien HD-ääniraidat bitstream-muodossa HDMI-johtoa pitkin A/V-vahvistimen purettavaksi. Aiemmissa malleissa HD-ääniraidat piti purkaa PS3:ssa ensin PCM-muotoon. Toinen uusi omainaisuus on CEC, eli ohjauskomentojen välittäminen HDMI-johtoa pitkin laitteesta toiseen. Sonyn ilmoituksen mukaan Slim tukee Sonyn omaa Bravia Synciä, joka on Sonyn keksimä nimi CEC:lle. Testaamatta veikkaan, että ominaisuus toimii myös muiden valmistajien televisioiden kanssa ainakin jossain määrin.

Testasin Slimin CEC-toimintoa Sonyn LCD-television kanssa. Kytkin ensin HDMI Control -toiminnon päälle TV:n asetuksista. Tuon jälkeen PS3:n sammuttaminen sammutti myös television ja päinvastoin. PS3:n käynnistäminen kytki virrat päälle televisioon ja valitsi automaattisesti oikean tulon. Tämä kaikki siitäkin huolimatta, että PS3:n ja television välissä oli Yamahan A/V-vahvistin.

Eroja numeroina

Roudasin eri puolilta taloa työhuoneeseen kolme erilaista PS3:a ja tein niille sarjan mittauksia. Yllä taulukko, alla selitykset.

PS3:n malli CECHG04 tuli Euroopassa myyntiin lokakuussa 2007 ja malli CECHC04 maaliskuussa 2007. Vertailussa ei ole mukana elo- ja lokakuussa 2008 ilmestyneitä euromalleja, koska en omista kumpaakaan. Lisätietoja PS3:n eri versioista löydät mm. täältä.

Stand-by: virrankulutus lepotilassa.
IDLE kylmänä: virrankulutus heti pitkän lepotilan ja käynnistyksen jälkeen.
BD (PCM audio): virrankulutus Blu-ray-elokuvaa katsellessa. Äänilähdön muodoksi oli valittu monikanavainen PCM.
IDLE BD-toiston jälkeen: virrankulutus päävalikossa puolisen minuuttia Blu-ray-toiston pysäyttämisen jälkeen.
DVD 1080p (normal upscale, bitstream audio): virrankulutus 1080p-resoluution skaalatun DVD-toiston aikana.
Ghostbusters-pelissä täyden tohinan aikaan: arvaa.
Ghostbustersin asennuksessa: virrankulutus pelin asentuessa kiintolevylle.
Äänekkyys: pelikonsoli sijoitettiin vain edestä avoimeen räkkiin. Käyntiäänen voimakkuus mitattiin 50 cm etäisyydeltä konsolin etureunasta, kun Blu-ray-levyä oli toistettu puoli tuntia.
Paino: arvaa.
CPU / GPU (nm): Cell-prosessorin ja grafiikkaprosessorin viivanleveys nanometreinä.

Kuten luvuista näkyy, prosessorin valmistuksessa käytetty viivanleveys vaikuttaa suuresti PS3:n virrankulutukseen ja sitä myötä jäähdytyksen tarpeeseen ja käyntiäänen voimakkuudeen.

Kotiteatteriharrastajia kiinnostaa luonnollisesti PS3 Slimin äänekkyys. Kuten mittaustuloksista näkee, uusi PS3 on hiljaisempi kuin kaksi sen vanhahkoa edeltäjää. Täysin äänetön se ei kuitenkaan ole ja ero sitä edeltävään euromalliin on varmasti pienempi kuin ero lokakuussa 2007 julkaistuun versioon.

[Show as slideshow]

Latest PLAYSTATION 3 Firmware Update Provides PlayStation, PlayStation 2 and DVD Upscaling Remote Play on PSP (PlayStation Portable) via the Internet and DLNA transfer of media content also enabled

Sony Computer Entertainment Europe (SCEE) announced today availability of the latest version of the PLAYSTATION 3 (PS3) firmware. Version 1.80 features upscaling of PlayStation and PlayStation 2 games, and DVD movies up to full 1080p HD resolution when viewed on a compatible HD TV set.

The capability to upscale DVDs to HD quality is a feature normally only associated with top range DVD players, and its inclusion in the latest firmware upgrade now allows PS3 owners with an existing DVD collection to dramatically enhance the viewing pleasure of their DVD collection when viewed through a compatible HD TV set1. Not only can DVD movies be enhanced to full 1080p HD quality but so too will PlayStation 2 and PlayStation games be upscaled to provide much improved gaming pleasure.

In a comprehensive update to PS3’s already impressive capabilities, Version 1.80 also allows users to enjoy Remote Play on their PSP across the internet, allowing them to access their PS3 anywhere in the world where a broadband internet connection is available2.

Version 1.80 also allows users on a home network to seamlessly view and play rich media content such as images, music and video on their PS3, that is stored on their DLNA3 enabled devices such as PCs and laptops elsewhere in the house, reinforcing PS3’s credentials as a home entertainment hub that truly deserves pride of place in the Living Room.

A host of other enhancements include the ability to print photo images stored on PS3’s hard disk or inserted storage media to a selection of Epson printers.

PS3 owners will be able to upgrade their PS3 with the latest Version 1.80 firmware from 24th May 2007.

Personally I couldn’t care less about scaling of DVDs and PS/PS2 games, but DLNA-support is extremely cool! Can’t wait to update my PS3s!