Joy! Kun vielä otetaan huomioon, että takakannen speksilaatikossa lukee “co-op 2-5″, olen varma, että tämän pelin kanssa tulee vietettyä paljon messeviä luksushetkiä. Pyydän jo etukäteen anteeksi työnantajiltani, jotka joutuvat todennäköisesti kärsimään tämän pelin takia ;)

Tämän viikonlopun perusteella voin sanoa, että kyseessä on paras autopeli, jota olen koskaan pelannut. Graffa ei ehkä pärjää PS3:n GT HD:lle, mutta juuri muuta negatiivista sanottavaa en pelistä keksi. Uratilan eteneminen on tehty alussa tarpeeksi helpoksi, haasteen kasvaessa tasaisen tappavaa tahtia. Säätäjille on tarjolla varsinainen herkkutiski, sillä autoihin voi ostaa jos jonkinmoista viritysosaa. Sen jälkeen autoja voi vielä tuunata kuhunkin rataan sopivaksi sydämensä kyllyydestä.

Kaikkein tärkeintä on kuitenkin pelin uskomaton ajotuntuma. Peliohjaimen pitkäliikkeiset liipaisimet toimivat erinomaisen tarkasti kaasuna ja jarruna. Vasen tatti on ehkä hieman liian jäykkä ja lyhytliikkeinen ollakseen 100% ratin korvike; ensimmäiset Professional-sarjan kisat ovat jo niin kiperiä, että ohjaukselta kaipaisi jo suurempaa tarkkuutta ja täsmällisyyttä. Aluksi vaikeinta on opetella jarrun käyttö. Vasen etusormi tuppaa nimittäin koukistumaan aivan liian hanakasti, jolloin jarrut lukkiutuvat, arvattavin seurauksin. Kaasun ja jarrun hellävaraisen käytön opetteluun kannattaa varata pari tuntia.

Jahka ohjaus on selkäytimessä, alkaa huomata kunkin auton käyttäytyvän eri tavoin. Autojen rajojen selvittämiseen menee tovi jos toinenkin, mutta panostus palkitaan upealla fiiliksellä kilpurin taipuessa mutkasta toiseen juuri sillä tavalla, kuin kuski haluaa. Ajoin aiemmin tänään yhden hermoja raastavimman kisani koskaan: olin lähtenyt vuoden 1990 Mazda RX-7:llä kisaan, jossa muilla oli uudemmat ja nopeammat autot. Mazdalla pystyi kuitenkin ajamaan pitkät loivat mutkat kovempaa, mikäli tiesi mitä teki. Radassa oli kolme moista mutkaa, ja kisan voittamiseksi ne piti ajaa täysillä, renkaiden pidon rajamailla, ilman ainuttakaan ajovirhettä. Yhdeksän kierroksen mittaisen kisan jälkeen olin hiestä litimärkä – ja kisan voittaja.

Forza 2:n tekoäly ansaitsee kehut. Eräässä kisassa ampaisin lähdöstä kärkeen, mutta menetin ykköspaikan pari mutkaa myöhemmin minulle ennestään tuntemattoman radan takia. Otin johtopaikan takaisin pari kurvia myöhemmin jättämällä jarrutuksen myöhemmäksi ja suikkaamalla röyhkeästi sisäkurvissa ohi, toiseen autoon hieman nojaten. Seuraavat neljä kierrosta AI-kuski jahtasi minua armottomasti, muttei päässyt kertaakaan iskuetäisyydelle. Viimeisellä kierroksella tekoäly teki jotain ällistyttävää. Replayta tutkimalla selvisi, että AI-kuski oli selvästi analysoinut ajolinjojani ja tullut siihen tulokseen, että ottamalla yhdessä mutkassa hieman erilaisen linjan, se pystyisi seuraavassa mutkassa ohittamaan minut sisäkautta. Ja niin se pentele myös teki. Yllätys oli aikamoinen, kun edelliset neljä kierrosta prikulleen samalla tavalla ajanut AI yrittikin yhtäkkiä riskaabelia ratkaisua. Kisaa se ei silti voittanut; otin viimeiseen mutkaan paremman linjan ja pääsin kurvista ulos maalisuoralle suuremmalla nopeudella.

Ja nyt taidan ottaa kisan pari ennen nukkumaan menoa.

EMI Music, Hollywood Records, Sony BMG, Universal Music Enterprises ja Rhino Entertainment toimittavat pelin kappaleet. Pressitiedotteesta saa sellaisen käsityksen, että nyt käytetään aitoja ja alkuperäisiä esityksiä, eikä cover-versioita, kuten Guitar Herossa.

Mikä upeinta, Rock Band julkaistaan PS3:lle ja Xbox 360:lle vielä tämän vuoden puolella.

Gran Turismo HD sisältää yhden radan ja kymmenkunta ajamalla avattavaa autoa. F1 Championship Edition on rajattu pariin rataan ja kolmen kierroksen kisaan. Molemmat demot olivat kooltaan hieman yli 600 megatavun kokoisia ja latautuivat yhteensä pyöreästi tunnissa. Kesto johtuu osittain siitä, että netilläni oli samaan aikaan muutakin käyttöä.

Kuvia Storen sisällöstä löydät täältä. Nappasin digikameralla myös lyhyen videopätkän, jota voit ihastella täällä.

F1:n demo vaikutti todella keskeneräiseltä. Ruudunpäivitys nyki ja tahmasi, maksimireson jäädessä 720p:hen. Ajotuntuma oli löysä ja epätarkka. Ajoavut häiritsivät ajoa suuresti, joten päätin kytkeä ne pois päältä toista kisaa varten. Pitkän latauksen päätteeksi peli kuitenkin jumittui, ja PS3:sta oli pakko nypätä virtajohto irti. Mielenkiintoa ei riittänyt toiseen yritykseen, vaan siirryin GT HD:n pariin.

GT HD:n valikot ovat japaninkieliset, mutten antanut sen häiritä menoa. Lyhyen yritys-ja-erehdys -session jälkeen valikkojen riimukirjoitusten merkitykset olivat selvillä, ja sain kytkettyä vauhtia hillitsevät ajoavut pois päältä. Aluksi pelaajalla on tallissaan vain yksi hyvin vaatimaton auto. Kelloa vastaan ajettavassa kisassa on kohdeaika, jonka alittaminen palkitaan uudella autolla. Ajoapujen poiskytkemisen jälkeen oli selvää, että aikarajat on säädetty todella helpoiksi; aikarajan pystyy alittamaan jokaisella autolla ensimmäisellä yrittämällä.

Peli lähettää parhaat ajat nettiin ja koostaa ne (ilmeisesti) maailmanlaajuiseen taulukkoon. Rykäisin itseni Mitsun Evolla listan kahdeksanneksi tunnin päristelyn jälkeen. Asetusvalikossa on valittavana kourallinen Logitechin ratteja, joten demoa voi ajella ratillakin. Ainakin yksi rateista oli PS2:n Force Feedback -ratti, jonka PS3:een kytkemiseen tarvitaan adapteri – PS3:ssa kun PS2:sta tutut peliohjainliitännät on korvattu USB-liitännöillä. Parhaassa tapauksessa pelissä voi käyttää mitä tahansa USB-rattia; testaan asiaa huomenissa.

GT HD näyttää upealta 1080p-resoluutiossa, eikä ruudunpäivitys tahmannut 1,5 tunnin session aikana kuin pari kertaa, silloinkin vain silmänräpäyksen ajan. Ajotatsi on joypadillakin varsin mainio, vaatien tietysti pientä totuttelua. Autojen ajotuntumat erosivat toisistaan erinomaisen selvästi, ja uuden auton rattiin loikkaaminen vaati aina pari kierrosta vikuroivan kumijalan luonteen kesyttämiseksi.

Päivitys: Hain viime viikonloppuna pari USB:hen kytkettävää Logitechin rattiohjainta. Kytkin niistä paremman (G25, 279€) PS3:een ja käynnistin GT HD:n. Peli tunnisti ratin välittömästi, vaikka sitä ei listattukaan asetusvalikossa. Force Feedback sekä jarru- ja kaasupolkimet toimivat ongelmitta, mutta jostain syystä pakki ei mene päälle ratin viiksistä. Japaninkielinen asetusvalikko esti ongelman ratkaisemisen. Päätinkin siis kokeilla englanninkielistä demoa, jota varten piti luoda tili jenkkistoreen.

Siinä missä hongkongilaisen tilin luomisessa katuosoitteeksi kelpasi mikä vaan hatusta rykäisty nimi, vaadittiin jenkkitilin luomiseen aito amerikkalainen katuosoite. Siinä ei kauaa nokka tutissut; kiitos internet. Ei aikaakaan, kun kokonaan englanninkielinen GT HD:n demo valahti PS3:n kovolle. Outoa kyllä, kyseessä ei ole sama versio. Jenkkidemossa on sama rata ja samat autot, mutta asetusvalikko sisältää vähemmän vaihtoehtoja. Harmillisesti rattia koskevien säätöjen määrä on pudonnut kuudesta kahteen, enkä saanut pakkia toimimaan jenkkiversiossakaan. Oli miten oli, GT HD:ta pitää ehdottomasti pelata ratilla. Kierrosajoista lähtee heti sekunteja, eikä pelin simulaatiomaisuudesta pääse nauttimaan joypadilla alkuunkaan. Jään odottelemaan pelin lopullista versiota kourat hiessä.

Tämä ei koske videopelejä, mutta kirvoitti niin mahtavat naurut, että mahaan koskee vieläkin.

Urheilua

Everybody’s Golf on pirteä ja hauska golfpeli, jota ei tarvitse harjoitella otsa kurtussa. Tavallisilla peruslyönneillä pääsee jo pitkälle ja kokemuksen karttuessa voi omaan tahtiin alkaa harjoitella konstikkaampia kierrelyöntejä. Päällisin puolin yksinkertainen peli on petollisen koukuttava ja tarjoilee monia lupsakkaita pelitunteja kavereiden kanssa langattoman moninpelin ansiosta.

World Tour Soccer on lähtöisin This Is Football -sarjan kehittäjiltä ja kohtuullinen suoritus PSP:n ensimmäiseksi jalkapallopeliksi. Pelaajat tuntuvat kuitenkin hieman liian pieniltä ja reagoivat ohjaukseen turhan laiskasti. Saksipotkujen ja vastaavien kikkojen onnistuminen antaa hurjasti onnistumisen iloa. WTS:n pelastajaksi rynnistää langaton moninpeli kaveria vastaan.

Segan Virtua Tennis World Tour tarjoilee maailman parhaita mies- ja naispelaajia sekä yksityiskohtaisen tarkasti toteutettuja tennisareenoja eri puolilta maailmaa. Hieno animaatio ja erinomainen pelattavuus nostavat VTWT:n pakko-ostosten sarjaan. Yksinpelinäkin erinomainen peli saa aivan uuden ulottuvuuden langattoman kaksin- ja nelinpelin ansiosta.

Aivovoimistelua

Japanista ponnistava Lumines tuntuu ammentaneen vaikutteita Tetriksestä. Nopeiden refleksien lisäksi pelaajalta vaaditaan myös salamannopeaa kykyä ratkoa pulmia. Tetriksen tavoin Lumines on mahdottoman koukuttava peli, jonka parissa tunnit kiitävät.

Kilpa-ajoa

Namcon legendaarinen Ridge Racer on kääntynyt PSP:lle vauhdikkaana ja näyttävänä, mutta vikuroivien autojen ohjaamista saa harjoitella tovin jos toisenkin. Jostain syystä autojen ohjastaminen vaikuttaa helpommalta ristiohjaimen avulla, sillä pikkuruinen nastaohjain ei oikein tahdo taipua autopelien tarpeisiin – tai allekirjoittaneen peukalolle. Langaton moninpeli on tämänkin pelin suola ja sielu.

WipEout Pure heittää pelaajan futuristisen kilpa-ajokin ohjaimiin ja hurjasti kiemurteleville radoille eri puolille maailmaa. Internetistä ladattavat lisäradat ja -alukset, langaton moninpeli ja ällistyttävä grafiikka tekevät WipEoutista pakko-ostoksen.

(artikkeli on alunperin julkaistu Pirkan sivuilla)