Olen nyt kuunnellut Pet Shop Boysin uuden levyn läpi pariin kertaan. Trevor Hornin tuottama Fundamental sisältää minun makuuni turhan monta hidasta jollotusta, mutta onpa mukaan mahtunut muutama ehta PSB-helmikin.
Lätyn päätösbiisi Integral ottaa tosissaan kantaa brittihallituksen suunnitelmiin, jotka toteutuessaan riistäisivät maan kansalaisilta monia perusvapauksia. Jenkkien “isoveli valvoo” -skenaariot ovat siis tekemässä maihinnousua Eurooppaan. Kappale alkaa acapella-tyyliin kertosäkeellä, jonka Tennant mylvii ilmoille tuhdin kaikueffun kera:
If you’ve done nothing wrong you’ve got nothing to fear
If you’ve something to hide you shouldn’t even be here
Tämän jälkeen päästetään irti roima diskobiitti Hornin herkullisen soundimaailman kyllästämänä. Sähkökitarat, synamatot, viehkot jouset ja Frankie Goes To Hollywood -tyyliset iskut toimivat upeasti vaivattoman kuuloisessa tasapainossa, jonka tavoittamiseen on takuulla mennyt viikkokaupalla studioaikaa. En hämmästy, mikäli 1) tämä on seuraava sinkkulohkaisu ja 2) massiivinen hitti.
Pari viikkoa sitten löysin japanilaisen synapoppisfoorumin. Rekisteröidyin käyttäjäksi ja esittelin itseni. Foorumin ylläpitäjät ja aktiivijäsenet olivat kovin otettuja suomalaisesta vieraastaan ja käyttäjä nimeltä 12-matrix kutsui minut kaksiin bileisiin. Kemuista ensimmäinen oli eilen Shibuyassa, Club Vuenos- nimisessä klubissa. Bileet alkoivat klo 17 ja illan ensimmäinen artisti, Adapter Dark Matter, alkoi tykittää kovin teknovoittoista paukutusta jo klo 17.30.
Toiset kekkerit ovat tänään ja tässä alkaa olla jo hieman kiire, joten naputtelen seikkaperäisemmän raportin alkuviikosta. Alla muutama kuva illan viimeisestä artistista nimeltä TV-noiz, jonka mainiot kipaleet liikkuivat jossain pirteän Jpopin ja eurooppalaisemman syntsapopin välimaastossa.
Pet Shop Boys julkaisee uuden sinkun nimeltä “I’m with stupid” toukokuun 8. päivänä. Kuten kipaleen nimestä voi arvata, se kritisoi pääministeri Tony Blairia ja jenkkipressa Dubyaa. Uuden kappaleen voi kuunnella Pet Shop Boysin kotisivuilla ja onpa tyrkyllä myös musavideo, jossa esiintyvät Little Britain-komediasarjan David Walliams ja Matt Lucas.
Bristolissa ahertava synapop/rockbändi Mesh on jo vuosia ollut lopullisen läpimurron partaalla. Yhtyeellä on vankkumaton ja harvinaislaatuisen fanaattinen kannattajajuokkonsa, johon minulla on ollut suuri ilo kuulua lähes 10 vuoden ajan.
Meshin musiikin tunnusomaisia piirteitä ovat alusta saakka olleet vahvat laulu- ja soolomelodiat yhdistettynä tarttuviin kertosäkeisiin ja tanssittaviin taustoihin. Meshiä voisi verrata Depeche Modeen (jonka yhtye auliisti myöntää innoittajakseen), mutta Bristolin lahja maailmalle on tyyliltään huomattavasti suoraviivaisempi lyriikan, melodian ja soundien käytössään.
Koska brittikolmikko tuottaa itse levynsä, on soundimaailmassa aina ripaus amatöörimäisyyttä; ammattilaistuottajan luoma “viimeinen silaus” on tavannut jäädä puuttumaan. Yhtyeen uusimman pitkäsoiton We Collide on miksannut Gareth Jones, pitkän linjan syntikkaveteraani, joka puuhasteli Daniel Millerin ja Depeche Moden kanssa mm. Black Celebration -levyn parissa.
Pitkäsoiton ensimmäisen sinkkujulkaisun Crash perusteella Meshin kotikutoinen soundi ei ole juuri muuttunut, joskin Jonesin kädenjälki kuuluu kokonaisuuden parempana tasapainona. Armottomasti yli 130bpm nopeudella rullaavan kappaleen melankolinen kertosäe ottaa kuulijastaan tukevan kuristusotteen viimeistään toisella kuuntelulla, eikä päästä irti ennen kuin kertsin melodia ja sanat ovat kaivertuneet aivokuoreen pysyvästi.
I know the crash is coming
cause I smell the fuel in the morning
I hear the engines stop
but I find my own way down
kailottaa kroonisesti pipopäinen Mark vahvalla äänellään ja houkuttelee kuulijan laulamaan mukana. Kehveli onnistuu tempussaan melkeinpä luvattoman helposti.
Sinkku Crash ilmestyy helmikuun 24. päivänä ja albumi We Collide maaliskuun 31. päivänä.
Olen näemmä saanut uuden, entistä älykkäämmän postinkantajan. Ensiksikin, hän ei edes yritä kaartaa pihaan ennen puoltapäivää ja toisekseen, mies tuo isokokoiset kuoret suosiolla minulle, sen sijaan että yrittäisi tunkea niitä väkivalloin postilaatikkooni.
Tänä aamuna hän ojensi minulle muhkean kokoisen kuoren, joka sisälsi kauan ja hartaasti odottamani Kraftwerk Live-DVD:n. Kun ennakkotilauksia alettiin aikoinaan ottaa vastaan, tilasin kärppänä Notebook-version, tietämättä sen tarkemmin mitä 70 euron hintainen setti pitää sisällään. Nyt se sitten selvisi: läppärin kokoisessa paketissa on kaksi CD:tä, kaksi DVD:tä ja upea, 88-sivuinen kiertuevalokuvista koostuva kirja. Mikä parasta, DVD:eillä on stereo-PCM-raidan ohella DTS 5.1 -ääniraita – eikä lainkaan Dolby Digital -miksausta. Hienoa, että julkaisun suunnittelijat ovat panostaneet laatuun ja hylänneet Dolbyn tyystin.
Valokuvia julkaisusta löydät Saitin gallerioista tai klikkaamalla tätä.
Robert lähdössä lentoon.
Ruotsalainen Elegant Machinery nousi kuolleista kulttibändin maineen kera ja väkertää parastaikaa uutta levyä. Lähes suomalainen bändi (kaksi jäsenistä on puoliksi suomalaisia) heitti huiman livekeikan Tallinnassa, Depeche Moden uuden albumin julkaisubileissä. Keikkaraportti valokuvien ja liikkuvan kuvan kera ilmaantuu Saitille, jahka 1) ehdin kirjoittaa jutun ja 2) saan Simple PHP Galleryn toimimaan. Älkää pidättäkö henkeänne.
Depeche Moden uusi levy Playing The Angel julkaistiin ainakin Englannissa ja Saksassa rajoitettuna (yeah, right!) Limited Edition -painoksena, jonka oli alunperin tarkoitus sisältää kaksi levyä.
Ensimmäinen levy (DVD) sisältää Making of -videon, 24-bittisen PCM-stereoraidan, 5.1-kanavaisen Dolby Digital -raidan ja, mikä parasta, DTS 96/24 -monikanavaraidan. Kakkoslevyn piti olla CD/SACD-multichannel Hybridi, mutta Mute ilmoitti jokin aika sitten, että setti sisältää vain DVD:n ja CD:n – eli ei tuota CD/SACD-hybridiä.
Sain oman Limited Editionini tänään postissa. CD-levyn pintaan oli painettu SACD-logo, mitä hieman kummastelin. Levyn datapuolen kultainen väri kertoi heti kyseessä olevan hybridilevyn. Tuikkasin lätyn SACD-soittimeeni ja minut palkittiin heti SACD/Multichannel-logon syttymisellä. Hihhei!
Minulla oli kunnia kuulla levyn DTS-miksaus muutama päivä sitten, ja voin kertoa, että se on tajunnan räjäyttävä kokemus. Ben Hillier on Äijä, siitä ei pääse mihinkään. DTS-raita on soundiltaan ja dynamiikaltaan aivan eri planeetalta kuin tavallisen CD:n stereoraita. En ole vielä ehtinyt kuunnella SACD-monikanavamiksausta, mutta sillä on ainakin teoriassa mahdollisuudet laittaa vielä DTS:ääkin paremmaksi. Happy days, my friends, happy days.
Kirjoitin jutun Depeche Moden uudesta levystä Pirkan nettisivuille.
Depeche Moden yhdestoista studioalbumi Playing The Angel esittelee soundiltaan uudistuneen ja yhä elinvoimaisen yhtyeen. View full article »
Kävin elokuun lopulla EMIn toimistolla kuuntelemassa Depeche Moden uuden albumin ja kirjoitin muistiinpanojeni perusteella linkistä löytyvän ennakkoarvostelun. Tekstissä on takuulla kirjoitus- ja kielioppivirheitä, mutten jaksa alkaa hieroa sitä julkaisukuntoon. Teen levystä arvostelun Soundiin ja teksti tulee löytymään saitiltakin jossain vaiheessa. View full article »
