Matkasin Ikebukuroon Alien ID:n tilapäinen korvike taskussani. Ensimmäiseksi astuin Shinsein konttoriin. Olin kuullut pelkästään hyviä kommentteja Shinseistä, joten päättelin sen olevan mainio valinta. Olin itse asiassa käynyt samaisessa konttorissa kerran aiemmin ja opin silloin, että tilin avaaminen ei ilman Alien ID:tä onnistu. View full article »
Tag Archive: matkailu
Päristelin siis metrolla Itabashi-ku’n kaupungintalolle, jonne oli näppärästi yhteys suoraan metroasemalta. Tarkoitus oli hankkia Alien Registration ID, joka tarvitaan tavallisesti vasta kun aikoo asua Japanissa yli 90 päivää. Halusin ID:n avatakseni pankkitilin japanilaisessa pankissa. View full article »
Hoksasin eilen tarvitsevani pankkitilin japanilaisessa pankissa. Pari tuttua suositteli vastikään perustettua Shinsei-pankkia, joten pärryyttelin metrolla Ikebukuroon, Shinsein lähimpään konttoriin. Siellä kohtuullista englantia puhuva ja jatkuvasti anteeksi pyytelevä nätti neitonen selitti, että tilin avaaminen ei onnistu mitenkään ilman Alien Registration ID:tä. Moinen pitää hankkia, mikäli viipyy Japanissa yli 90 päivää. ID-kortin saa myös hakemalla sitä erikseen “kaupunkinsa” (joita Tokiossa on 23) virastosta. Lähden huomenna etsimään Itabashi-ku’n virastotaloa, joten luvassa saattaa olla varsinainen seikkailu. ID-kortin saadakseen täytyy esittää voimassa oleva passi ja jotenkin todistaa asuvansa Japanissa. Hupaisaa tässä on se, että käydessäni Shinsein konttorissa, minulla oli mukana passi ja asunnon vuokrasopimus, mutta ne eivät riittäneet tilin avaamiseen. Byrokratia, on se vaan hieno asia.
Pari viikkoa sitten löysin japanilaisen synapoppisfoorumin. Rekisteröidyin käyttäjäksi ja esittelin itseni. Foorumin ylläpitäjät ja aktiivijäsenet olivat kovin otettuja suomalaisesta vieraastaan ja käyttäjä nimeltä 12-matrix kutsui minut kaksiin bileisiin. Kemuista ensimmäinen oli eilen Shibuyassa, Club Vuenos- nimisessä klubissa. Bileet alkoivat klo 17 ja illan ensimmäinen artisti, Adapter Dark Matter, alkoi tykittää kovin teknovoittoista paukutusta jo klo 17.30.
Toiset kekkerit ovat tänään ja tässä alkaa olla jo hieman kiire, joten naputtelen seikkaperäisemmän raportin alkuviikosta. Alla muutama kuva illan viimeisestä artistista nimeltä TV-noiz, jonka mainiot kipaleet liikkuivat jossain pirteän Jpopin ja eurooppalaisemman syntsapopin välimaastossa.
Päätin äsken käydä ostamassa pullon japanilaista viskiä, jota Harri Hursti suositteli minulle lentokoneessa. Lähin viinakauppa on kirjaimellisesti kivenheiton päässä. Sisään kävellessäni ensimmäisenä pistivät silmään neljän litran muoviset viskipullot. Hyllyjä katsellessani takahuoneesta asteli keski-ikäinen rouva, ilmeisestikin kaupan omistaja. Hän alkoi välittömästi suositella minulle hyviä viinoja kohtuullisella englannilla. Tovin kuluttua hän kysyi olenko maistanut japanilaista kirkasta viinaa, jonka nimen ehdin jo unohtaa. Sakea se ei ollut. Vastasin kieltävästi, jolloin hän kysyi aionko ajaa tänään autoa. Kieltävän vastauksen saatuaan hän vei minut tiskin ääreen, nyppäsi sen alta neljä pulloa viinaa, muovisen kertakäyttömukin ja maistatti minulla sentin verran kutakin nestettä. Harvemmin sitä astuu viinakauppaan selvinpäin ja poistuu sieltä leppoisassa hönössä.
Tilasin viime yönä Japanin Amazonista pari DVD-leffaa alennuslaarista. Koska tilauksen yhteisarvo oli yli jonkin maagisen rajan, tavaroiden toimitus ei maksanut jeniäkään. Tänä aamuna sain Amazonilta sähköpostin, jossa ilmoitettiin paketin lähteneen heidän varastoltaan. Puoli kahdeksan aikaan illalla ovikello soi. Hämmästykseni ei tuntenut rajoja, kun kuriirifirman univormuun pukeutunut heppu ojensi Amazonin paketin minulle allekirjoitusta vastaan. Pitää myös ottaa huomioon, että täällä on tänään kansallinen pyhäpäivä ja mm. postitoimistot ovat kiinni. Eikö olisi kivaa, jos palvelu olisi yhtä liukasta Suomessakin?
Mitä opin tänään? 1) Kakakun tiedot eivät aina pidä paikkaansa – kannattaa soittaa putiikkiin ensin ja varmistaa, että heillä on oikeasti tuotetta varastossa. 2) Takkia on ihan turha raahata mukana. Tänään Tokiossa oli 27 astetta lämmintä ja ilmankosteus jo aika mieletön. Kiduksia ei sentään tarvittu; siihen on vielä pari kuukautta.
Kävin kahdessa kaupassa metsästämässä Panasonicin uutta HD-videokameraa. Ensin pistäydyin System5-nimisessä mestassa kuuntelemassa ei-oota, sitten matkasin Nakanoon morjestamaan Fujiya Avicin (muistatko Samu?) herroja. Ylläri oli suuri, kun heidän Pro-osastoltaan löytyi hyvää englantia haastava puotipuksu, joka lupasi soittaa, kun he saavat kameraa sisään. Paluumatkalla en kiinnittänyt tarpeeksi huomiota kyltteihin, loikkasin väärään junaan ja maksoin matkan vielä väärällä älykortilla. Kun sitten yritin nousta metroasemalta maan pinnalle, kumpikaan älykortti ei kelvannut automaattiportille ja kunnon soppa oli valmis. Pulma ratkesi lopulta jututtamalla kahden eri liikennöijän asiakaspalvelijoita.
Repesin äsken ihan täysin katsoessani televisiota. Eräs kanava on mainostanut päivätolkulla täkäläistä Hero’s-turnauksen mestaruusottelua. Hero’s muistuttaa kovasti Ultimate Fighting Championshipiä, sillä sääntöjä ei juuri ole. Ottelijoilla on sormet paljaaksi jättävät pehmustetut hanskat ja shortsit jalassa, eikä sitten muuta. Toista saa laittaa turpiin ihan millä tavalla tahansa, joten kyynärpäät ja polvet ovat kovaa valuuttaa. Liigan mestari on “KID”, jonka aiemmat matsit ovat tulleet tutuiksi kanavan raivoisan mainostamisen ansiosta. Hänen vastustajalleen on omistettu vähintään yhtä monta tuntia ruutuaikaa ja ottelusta povattiin todella hurjaa.
Kaiken toitottamisen jälkeen mestaruusottelu sitten käynnistyi. DING! sanoi kello ja ottelijat lähtivät puolijuoksua toisiaan kohti. Parin askeleen jälkeen KID loikkasi ilmaan vasen polvi edellä ja muksautti sen voimalla suoraan vastustajan pärstään. Sälli putosi siitä samantien lattiaan ja KID varmisti vielä tinttaamalla kundia kertaalleen poskeen. Siihen jäi, kaksi sekuntia, kiitos ja palkkioshekin kuittaus. Jostain syystä katsojat eivät edes buuanneet.
Ajattelin käyttää pienen tovin skannaamalla kaupoista mukaan tarttuneet HD DVD -mainokset plärättäväksenne. Operaatioon menikin sitten useampi tunti. Ensin piti metsästää Hongkongista englanninkielinen softa skannerin mukana tulleen japanilaisen tilalle, skannata prujut, päivittää kuvagalleriaa pyörittävä softa (koska jotkut kuvat eivät näkyneet) ja lopulta käydä läpi vanhat postit korjaten gallerioihin osoittavat linkit. Puuh.
Kuvagalleriaan, click.
Johnny Deppin tähdittämä Finding Neverland. Elokuva on koodattu MPEG4AVC:llä ja lisukkeet perinteisellä MPEG2:lla.
Levyllä on kaksi kuusikanavaista ääniraitaa (englanti ja japani) sekä englanninkielinen kommenttiraita. Japanilaisia tekstityksiä on kolme, joista yksi kommenttiraidalle. Finding Neverlandin infolaatikko:
