Zbox HD-ND22 (note that there are several different versions of Zbox available) is quite miniscule. Its dimensions are 188x188x44 millimeters and it weighs next to nothing, especially when first unpacked since it comes without HDD and memory. I decided to install a 2.5″ SSD drive along with 4 gigabytes of RAM, although 2 gigabytes might have sufficed. SO-DIMM’s are quite affordable at the moment so I figured why not. The SSD drive can be considered overkill on a nettop and severely drives up the total cost of the system, but I didn’t have a regular 2.5″ spinner on hand.

Inside the packaging there are two installation mounts. One is a stand for vertical tabletop installation as seen in the next two images. The second mount is a VESA mount which can be used as a wall mount or for mounting on an LCD monitor stand. In the latter case Zbox is installed behind a PC monitor so the nettop is completely hidden from view.

A circle lights up on the side of the Zbox to show it’s powered up and ready for action.

Rear panel is densely populated with connectors. You’ll find 4 USB ports, an RJ45 for 10/100/1000 Mbps Ethernet, an eSATA connector, DVI and HDMI outputs and an S/PDIF audio output.

Majority of connectors are located in the back.

There’s an additional USB port on top of the unit. Next to it is the grill which allows airflow for cooling. The internal fan is quite small and while it could be described as “low noise”, it was not completely silent. While running a CPU stress test, I could clearly hear its mid-pitch whining from a distance of 1,5 meters.

Zbox has four rubber feet for horizontal installation.

On the front panel you’ll find the power button, one more USB port, LED indicators for WiFi and HDD activity, two jacks for microphone and headphone/audio out, as well as a 6-in-1 memory card reader (SD/SDHC/MMC/MS/MS Pro/xD).

It might look crowded inside, but installing RAM and HDD could not have been much easier.

Let’s look at some numbers
I know benchmark results mean a lot to some folks so I ran freeware benchmarking software on the Zbox and a bunch of other PCs I came across for comparison. Here you go:

Novabench results for Zbox (left) and Asus eeePC 901 (right).

Novabench results for an MSI GX710P laptop (left) and my Core i7-920 based tower PC (right).

I also ran PCMARK05 on all four PCs but the jpegs turned out a bit too large. I’ll c/p the PCMark results here and you can go take a look at the PCM05 images in the gallery if you’re so inclined.

PCMARK05 results
Asus eeePC: 1,692
Zbox: 4,753
MSI GX710P: 5,225
Core i7-920: 13,928

Zbox gets quite close to the MSI laptop and that’s not a bad result, considering the MSI GX710 used to be quite a high-end laptop some years ago. It’s equipped with a Turion 64 X2 TL58 dual-core CPU running at 1.9GHz and cost me almost 10x the price of Zbox back in the day. In fact, Zbox does a much better job playing HD video files and Blu-rays than the GX710.

CPU usage during HD playback
Nvidia’s ION offers hardware acceleration for video playback. Its performance is quite good indeed and it leaves the CPU free for other tasks. I connected an external Blu-ray drive to Zbox’s eSATA connector and grabbed some Task Manager screencaps to demonstrate:

Playing a 720p MKV video file on PowerDVD 10 Mark II Ultra.

Playing a self-authored (no AACS encryption) Blu-ray Disc on ArcSoft’s Total Media Theatre 5.

Playing a commercial Blu-ray Disc on Total Media Theatre 5 while decoding 24-bit TrueHD audio to multichannel PCM for HDMI output.

Playing a commercial BD on PowerDVD 10 while decoding 24-bit TrueHD audio to multichannel PCM for HDMI output. Spike at the end is caused by shutting down PDVD10 to enable Windows’ PrtScn functionality.

Forcing 24p Blu-ray output
I had connected Zbox to a 63-inch Samsung 3D plasma via HDMI and noticed that the signal remained 1080p60 during Blu-ray playback. This causes visible motion artefacts during slow pans. A better solution would be to output Blu-ray’s 23.976fps video as-is to the TV. This can be achieved by messing about in Nvidia’s Control Panel. Under Change Resolution is listed “1080p (native)” which offers several framerates from 25 to 60Hz. However, none of them output 23.976fps during Blu-ray playback.

Several framerates on offer, but none output 23.976fps.

The solution is to select another instance of “1080p” which offers framerates of 23 and 24Hz. One would imagine that “24Hz” is the correct choice, but no. Nvidia’s Control Panel does not list fractions of Hz and rounds down. In other words, if you want 23.976fps output, you’ll have to choose “23Hz”. Some Blu-rays, especially over here in Europe, have been authored at 24.00fps which is what you get by selecting “24Hz”.

Select “23Hz” for 23.976fps and “24Hz” for 24.00fps output.

Go Green
The packaging for Zbox makes a big deal about low power consumption. Thanks to Intel CULV (Consumer Ultra-Low Voltage) technology Zbox is supposed to be quite thrifty when it comes to spending watts. To test this, I located my trusty Voltcraft Energy Monitor 3000 and installed it between the Zbox and the power outlet. Here’s a list of peak watt values measured during various operations.

Booting to Windows: 25W
Idle in Win7 after 1 minute: 22.1W
Idle in Win7 after 3 minutes: 20.7W
Playing 720p MKV video on PowerDVD 10: 23W
Playing commercial Blu-ray & decoding 24-bit audio to PCM for output: 24W
CPU Stress Test at 100% load after 2 minutes: 24.3W

Those are very low figures, no matter how you slice it. The Zbox is definitely a miser when it comes to sucking up the ol’ electricity, which is very good news indeed.

Conclusion
There’s a lot to like about the Zbox. It’s light, tiny, offers flexible installation options and plays full HD video files and Blu-ray Discs without breaking a sweat. It’s also very easy on your electric bill which is nothing to scoff at these days.

You’ll notice I didn’t test any games on the Zbox. It’s because that would’ve been more or less pointless. I’m sure Zbox runs casual browser games just fine, but it would definitely struggle with any modern first person shooter. Zbox was designed for a purpose other than gaming, pure and simple.

As for its purpose, I was somewhat disappointed to learn that this particular version of Zbox does not accelerate Blu-ray 3D playback in hardware. Attempts to play BD 3D led to stuttering and dropped frames as the Intel Celeron CPU is not powerful enough for the task. Zbox models HD-ID40 and HD-ID33/34 have a Next Gen ION GPU which supports Blu-ray 3D in hardware.

Another wee disappointment came when I wanted to pass lossless HD audio in bitstream format from Blu-ray to an A/V receiver. Both PowerDVD 10 and TMT5 offered decoding to multichannel PCM and DD/DTS core passthru only. It appears that the fault lies with Nvidia ION which can’t do lossless HD audio bitstreaming.

On the whole, Zbox is a nice proposition for a tiny, lightweight nettop which is also capable of HD video playback. It can manage video and photo processing thanks to Nvidia’s CUDA technology which also accelerates video transcoding when used with CUDA-enabled software like the included Badaboom Media Converter. Install a USB remote and a suitable media player GUI, and Zbox might even replace that hulk of a HTPC filling out the cabinet.

Kuva (2D)
Tiedostoista teräväpiirtomasteriksi siirretty kuva näyttää liki täydelliseltä. Kauneusvirheenä on mainittava joidenkin väriliukujen lievä juovittuminen. Karikatyyrimäisten hahmojen silmissä, hiuksissa ja vaatteissa on kosolti pikkutarkkaa detaljia, samoin kuin taivaalta satavan ruuan tekstuureissa. Uhkean yltäkylläinen ja usein liiallisuuksiin sortuva väripaletti loikkaa ulos ruudulta. Tavallista jyrkempi kontrasti saa seuraa pikimäisestä pohjamustasta. Kelpaa demomateriaaliksi.

Kuva (3D)
3D-version pitäisi teoriassa näyttää yhtä hyvältä kuin 2D:nkin. Levytila ja bittivirtakatto asettavat omat rajoituksensa; kuvavirran keskiarvo on pudonnut aiemman 2D-julkaisun 27,8 Mbps:stä 24,6 Mbps:iin. Bittivirran kuristamisella ei ole havaittavaa vaikutusta soittimesta lähtevän kuvan laatuun ainakaan tämän elokuvan kohdalla.

Näyttölaitteen vaikutus onkin sitten toinen juttu. Ruudulla esiintyi haamuja korkeakontrastisissa kohdissa, kuten tummalla pohjalla olevissa paksuissa valkoisissa ääriviivoissa. Aktiivilasit tuntuivat syövän valotehon lisäksi tarkkuutta, sillä samalta levyltä katsottu 2D-versio näytti laseitta hieman 3D-versiota terävämmältä. Katseluun käytetty näyttö osasi kompensoida linssien kellertävyyttä niin, että värit näyttivät lasien läpi katsottuna vääristymättömiltä.

3D-toteutus
Poutapilviä ja lihapullakuuroja on mitä mainiointa 3D-demomatskua ja ilmiselvästi suunniteltu alusta alkaen luontevaksi 3D-elämykseksi. 3D-vaikutelma on tehokas, luonnollinen ja saumaton vailla nukketeatteri-ilmiötä, eikä katsojan huomiota kiinnitetä 3D:hen typerillä kikoilla. 3D:stä on aidosti hyötyä, sillä kuvan lukuisat elementit jakautuvat nyt sivu- ja pystysuunnan lisäksi myös syvyyteen, mikä auttaa sisällön hahmottamisessa. Tekstitys on ohjelmoitu hieman kuvapinnan taakse. Kun kuvan alareunaan tulee kuvapinnalle tai sen eteen piirtyviä esineitä, siirtyy tekstitys muualle kohtaan, jossa se ei riko 3D-vaikutelmaa.

Ääni
2D-julkaisun upeasti soiva 24-bittinen Master Audio -raita on korvattu 16-bittisellä versiolla (2,3 Mbps), joka soi aivan yhtä komeasti. Tyhjästä rakennetut tilatunnelmat soivat kuvaa myötäillen liioitellusti, eivätkä surroundit saa hetken rauhaa. Taivaalta satavat lihapullat mätkähtävät kaupunkilaisten niskaan todella vaikuttavan jysäyksen kera subwooferia säästämättä. Yleisestä sekasorrosta huolimatta dialogi soi järkähtämättömän selkeästi äänivallin päällä.

Bonusmateriaalit
Ohjaajat Lord ja Miller vitsailevat Making of -dokkarissa (10:51 min). Näyttelijöiden haastiskoosteen (12:39) lisäksi levyllä on pidennettyjä (2:30) ja keskeneräisiä kohtauksia (5:41), työvaiheiden esittelyä (8:09) ja musiikkivideo. 2D-julkaisuun verrattuna uutta levyllä on Open Season 3D -julkaisun mainos. Lisukkeet esitetään ilman suomitekstejä HD-kuvalla.

AVC-kuvastriimin bittivirta:

MVC-kuvastriimin bittivirta:

Elokuva: * * * *
2D-kuva: * * * * ½
3D-kuva: * * * * ½
3D-toteutus: * * * * *
Ääni: * * * * ½
Bonukset: * * ½

Poutapilviä ja lihapullakuuroja 3D (2009) • Jakelija: Sony Pictures Home Entertainment
89:53 min • Ikärajasuositus: K7 • Media: BD50/40,2 GB
Kuva: 1080p23,98 (AVC/MVC) • Kuvavirran keskiarvo: 24,6/16,5 Mbps • Kuvasuhde 2,38:1
Ääni: DTS-HD MA 5.1 (englanti) + Dolby Digital 5.1 (suomi)
Tekstitys: suomi, ruotsi + 9 muuta

H-hetki koitti elokuun toisella viikolla. Pakkasin kameran ja muutaman laatikollisen tarvikkeita autooni, ja päräytin Tampereelle, josta matkamme jatkui jonkin järven rannalle. Aloitimme kuvaukset vasta auringon laskettua; viimeinen shotti saatiin purkkiin joskus aamuviiden tienoilla. Kamojen pakkailun jälkeen ajelimme Samin kämpille, jossa materiaali siirrettiin REDin kovalevyltä Samin läppärille editointia varten. Lähdin samantien kotimatkalle, mikä ei ehkä ollut se kaikkein fiksuin ratkaisu yli vuorokauden valvomisen jälkeen… mutta hengissähän siitä selvittiin.

Islajan neljäs pitkäsoitto “Keraaminen pää” ilmestyy 14. syyskuuta 2010.

Islaja: Pimeyttä kohti from Sami Sänpäkkilä on Vimeo.

And wouldn’t you just know it: I’ve now been hired to write an article about 3D for another magazine. Luckily for me I need to approach the subject from a slightly different point of view for the 2nd article, so it’s not going to be a simple re-hashing of the first one. Not that I wouldn’t mind that at all; it would save a bit of time. Maybe. Or more likely not.

Anyhoo! I’ve had a whale of a time doing research for the article(s) and I’ve learned a lot of new things. It’s what makes life living for, I’d say. I’m well chuffed about the whole 3D lark, to be honest. Can’t remember the last time something got me quite this excited! You see, I’ve learned not only how to shoot, edit and post 3D, but I’ve had a number of rather intriguing ideas and, dare I say, epiphanies. And I will do my best to share them all with you, once I get my hands on a few missing pieces of information, hardware and software.

So, prepare yourself for a series of long-ish blog posts about what you can achieve with a remarkably small amount of money and carefully scavenged knowledge. Coming soon… ish.

Markkinointijohtaja Joakim Ekholm piti ensin lyhyen presentaation Canal Digitalin historiasta ja nykytilanteesta, kertoi yhtiön panostavan voimakkaasti teräväpiirtoon ja näkevän 3D:n seuraavana loogisena edistysaskeleena. Demon tarkoitus oli todistaa, että Canal Digitalilla on jo nyt valmis tekniikka ja lähetyspolku satelliitista tapahtuvia 3D-lähetyksiä varten.

Canal Digitalin tekninen johtaja Teemu Miettinen kävi suoraan asiaan ojentamalla allekirjoittaneelle Panasonicin 3D-aktiivilasit. Demossa käytetty VT20-malli tukee 3D Blu-ray -levyillä olevan 1920×2205-resoluutioisen “over/under”-formaatin lisäksi side-by-side-, top and bottom- ja checkerboard-formaatteja. Televisio osaa myös muuntaa 3D-kuvan perinteiseksi 2D:ksi.

Eurosportin testilähetys on toteutettu side-by-side-tekniikalla, mikä tarkoittaa käytännössä sitä, että kumpikin silmä näkee 960×1080-resoluutioisen kuvan. Vasemmalle ja oikealle silmälle tarkoitetut kuvat on litistetty puoleen vaakasuunnassa, minkä ansiosta kuvat muodostavat yhdessä tavallisen 1920×1080-teräväpiirtoruudun. Vaikka ratkaisulla menetetään resoluutiota, saavutetaan sillä hyvin merkittävä etu: side-by-side-formaatti ei vaadi uutta digiboksia. Lisäksi tällaista 3D-lähetystä voi tallentaa digiboksin kiintolevylle aivan samalla tavalla kuin tavallistakin lähetystä.

Vaikka tiesin kuvassa olevan vain puolet Full HD:n vaakaresoluutiosta, näytti kuva erinomaisen terävältä ja yksityiskohtaiselta, eikä vaikuttanut kärsivän mitenkään vaakaresoluution puolittumisesta. Kuvassa ei myöskään näkynyt kompressiovirheitä, vaikka lähetys pakattiin reaaliajassa vain 11 megabitin sekuntivirralla. Panasonicin lasit tuntuivat oikein miellyttäviltä, eivätkä koskettaneet omiin silmälaseihini laisinkaan. 15 minuutin katselun jälkeen 3D-lasien paino alkoi pikkuhiljaa tuntua niiden valuessa nenänvartta alaspäin. Panasonicin tuottamaa 3D-kuvaa oli ilo katsella; kuva oli luonnollisella tavalla terävä ja rauhallinen, ja tuntuikin siltä kuin sitä olisi voinut katsella tuntikausia ilman minkäänmoisia sivuvaikutuksia.

Aiemmin näkemäni Sonyn 3D-demon jälkeen olin vahvasti sitä mieltä, että 3D:n läpimurtoa koteihin vauhdittavat pääasiassa urheilulähetykset ja videopelit. Eurosportin testilähetys oli omiaan vahvistamaan tuota fiilistä. On tosin myönnettävä, että samaan tapaan kuin futiksessakin, kameran sijoittaminen kauas ja korkealle kadotti kuvasta 3D-vaikutelman lähes tyystin. Pelaajien tasolle sijoitetut kamerat tuottivat sen sijaan todella vaikuttavaa syvyyttä; etenkin syöttöön valmistautuvan pelaajan takaa kuvattu otos jäi mieleen erinomaisen vaikuttavana. Verkko ja kentän toisella puolella odottava vastustaja olivat selvästi “kauempana” kuin etualan pelaaja, ja kenttä vaikutti jatkuvan metritolkulla television sisään.

Kalibroinnin kaipuuta
Samsungin LCD-tekniikkaa käyttävä televisio tuotti varsin erilaisen katselukokemuksen. Sampan 3D-aktiivilasit olivat kevyemmät ja pienemmät kuin Pansun, mutta vähemmän ystävälliset omille silmälaseilleni. Keveytensä ansiosta Samsungin 3D-lasien olemassaolo oli kuitenkin todella helppo unohtaa. Siinä missä Panasonicin 3D-kuva ei kärsinyt pään kallistamisesta mitenkään, alkoi Samsungin kuva tummua selvästi jo 45 asteen kallistuskulmassa. 3D-kuvan katselun sohvalla kyljellään röhnöttäen voi tämän TV:n kohdalta unohtaa. Maahantuojan edustajan mukaan 3D-kuvan tummeneminen johtuu LCD-tekniikalle ominaisesta polarisaatiosta. Ilmiötä ei esiinny plasmatelevisioissa, eikä siten myöskään Samsungin tulevissa 3D-plasmatelevisioissa.

Sampan 3D-kuvan syvyysvaikutelma oli aivan samaa luokkaa kuin Pansussakin, mutta kuvanlaadussa oli valtaisa ero. Samsungin kuva näytti räikeän ylikorostuneelta joka suhteessa; ääriviivat hehkuivat ylettömän terävöityksen jäljiltä, kontrastia oli aivan liikaa ja värit olivat sekä luonnottomia että ylenpalttisen kylläisiä. Vain viiden minuutin katselun jälkeen silmiäni alkoi särkeä. Mainittuani asiasta sain kuulla, että Samsungin kuvaa ei oltu säädetty mitenkään. Toisin sanoen, se oli edelleen ns. houkuttelusäädöissä, joilla valmistaja yrittää saada näyttönsä erottumaan muista kirkkaasti valaistussa myymälässä. Sääli sinänsä, sillä Samsung ei päässyt nyt näyttämään parasta osaamistaan. Pohjamusta oli kyllä LCD:ksi todella mustaa, se on sanottava.

Kikka kakkonen
Samsungin TV osaa mielenkiintoisen tempun: se osaa muuntaa perinteisen 2D-kuvan 3D:ksi. Maksukanavalla näytettiin Coenin veljesten elokuvaa Burn After Reading, jonka televisio muutti lennossa 3D:ksi varsin vaikuttavin lopputuloksin. Kuvaan tuli ilmiselvää syvyyttä, etuala erottui taustasta luonnollisen näköisesti, eikä prosessi tuonut kuvaan silmiinpistäviä virheitä. Olin lukenut ominaisuudesta aiemmin, mutten osannut arvata sen toimivan näin hyvin. Maahantuojan mukaan 3D-muunnosta voi käyttää myös valokuviin, mikä kuulostaa vallan mielenkiintoiselta.

Canal Digitalin edustajat olivat tohkeissaan myös siitä, että televisiossa on sisäänrakennettu tuki heidän kanavilleen. Kanavien asetusvalikko tarjosi antennin ja satelliitin lisäksi myös vaihtoehdon nimeltä “Canal Digital sat”. Tämä tarkoittaa käytännössä sitä, että Canal Digitalin satelliiteista tulevia maksukanavia voi tällä televisiolla katsella ilman ulkoista digiboksia; sen kuin sujauttaa maksu-tv-kortin television kyljessä olevaan korttipaikkaan.

Vierailun päätteeksi Miettinen esitteli vielä Canal Digitalin tallentavaa digiboksia, johon on tulossa merkittävä softapäivitys. Digiboksin käyttöjärjestelmä muuttuu Linux-pohjaiseksi ja sen käyttöliittymä menee uuteen uskoon, tarjoten entistä parempaa käytettävyyttä ja näppäriä ominaisuuksia, kuten tv-sarjojen kokonaisten tuotantokausien automaattisen tallentamisen parilla näppäinkomennolla.

Esimakuahan tämä vasta olikin
Eurosportin 3D-lähetys teki tehtävänsä ja todisti, että Canal Digital pystyy jo välittämään 3D-lähetyksiä satelliitistaan. Huono uutinen on se, että tämä oli vain parin päivän mittainen testi, eikä kaikkien vastaanotettavissa olevia 3D-lähetyksiä ole vielä näköpiirissä. 3D:n satelliittilähetyksiä viivästyttää sekin, että DVB-järjestö on aloittanut 3D-lähetysstandardin suunnittelun vasta nyt, eikä standardin luominen tapahdu hetkessä.

Virittelyllä viitattiin todennäköisesti vain uuteen ohjelmistoon, eikä esim. päivitettyyn HDMI-piiriin. Siinä tapauksessa tässä oli kouriintuntuva todiste siitä, että Sony pystyy väitteidensä mukaisesti muuttamaan PS3-pelikonsolin 3D-yhteensopivaksi pelkällä ohjelmistopäivityksellä. Toisaalta on huomioitava, että demossa ei pyöritetty Blu-ray-levyä, vaan videotiedostoa PS3:n kiintolevyltä. Lisäksi tiedoston resoluutio taisi olla vain 720p.

Sonyn aktiivisuljinlasit muistuttavat etäisesti Xpandin muovisankaisia laseja, jollaisia käytetään Finnkinon 3D-teattereissa. Sankojen pituutta pystyi muuttamaan, samoin kuin nenätyynyjen asentoa. Laseissa oli myös on/off-nappula, vaikka lasit osaavat sammuttaa itsensä hetken toimettomuuden jälkeen. Virtaa nestekidesulkimille antaa vaihdettava paristo, josta riittää hönkää n. 100 tunniksi. Linssit olivat jonkin verran pienemmän kuin Xpandin laseissa. Aktiivilasit asettuivat laakista varsin mukavasti omien silmälasieni päälle, eivätkä tuntuneet painavan silmälasejani juuri lainkaan.

Demovideo ei sisältänyt lainkaan materiaalia elokuvista. Sen sijaan tarjolla oli kuvaa sukeltavasta jääkarhusta, eläintarhan asukeista, jalkapallo-ottelusta sekä PS3:n peleistä WipEout, Super Stardust HD ja MotorStorm. Kuvanlaatu ja 3D-vaikutelma olivat molemmat parempia kuin uskalsin alunperin odottaa. Nopeassakin liikkeessä kuva pysyi yllättävän hyvin kasassa, joskin olin näkevinäni jonkin verran ruutujen kahdentumista etenkin jalkapallo-ottelun kuvassa. Liikesumeutta ei ollut nimeksikään, vaan kuva pysyi kiitettävän skarppina ja selkeänä.

Futismatsin perinteinen “puoli kenttää yläviistosta” -kuvakulma näytti lähes 2D:ltä, mutta 3D näytti kyntensä kuvakulman siirtyessä pelaajien tasolle. Etenkin otos rangaistuspotkusta teki vaikutuksen: kamera oli sijoitettu kentälle kohti maalia, joukkueen muiden pelaajien taakse. Syvyysvaikutelma oli suorastaan ällistyttävä.

Parhaan 3D-vaikutelman pysti meni kuitenkin videopeleille. Näytetystä kolmikosta tehokkaimmin 3D:tä hyödynsi MotorStorm, jonka maailma levittyi valtavaksi tasoksi TV:n sisällä. Etäisyyden radalla oleviin esteisiin ja seuraavaan kurviin pystyi arvioimaan aivan eri tavalla 3D:n ansiosta. “Tältähän sen pitääkin näyttää”, kävi mielessäni kerran jos toisenkin.

Elokuvien, etenkin perinteisesti kuvattujen, ongelma on rajallisen syväterävyyden käyttö, jonka avulla ohjaaja pakottaa katsojan silmät fokusoimaan haluttuun syvyyteen. Kuvan vaikuttaessa kolmiulotteiselta katsoja yrittää alitajuisesti fokusoida kohteisiin, jotka sijaitsevat ohjaajan valitseman tason edessä tai takana. Koska kuva on terävä vain syvyysalueen rajatulla osalla, on tuloksena epämiellyttävä tunne ja jopa silmien rasittuminen. Tietokoneilla luoduissa elokuvissa ja videopeleissä on mahdollista käyttää vaikka horisonttiin saakka yltävää syväterävyyttä, jolloin silmä pystyy aina kohdistumaan terävään kohteeseen, olipa sen “etäisyys” katsojasta mikä tahansa. Sama pätee tietyin rajoituksin urheilulähetyksiin, jotka eivät edes yritä tavoitella elokuvamaista syväterävyyttä.

Ohuen syväterävyyden lisäksi elokuvien 3D-katselua haittaa 24 kuvan ruutunopeus, joka riittää juuri ja juuri perinteiselle 2D-kuvalle. Alhaisen ruutunopeuden ongelmat nopeassa sivuliikkeessä tulevat korostumaan 3D-kuvalla, vaikka 3D-televisiot monistavatkin ruutuja niin, että kummallekin silmälle esitetään 60 kuvaa sekunnissa. 3D jos mikä kaipaa aidosti toimivaa interpolointia, mutta sitä ei taideta ensimmäisen sukupolven 3D-televisioissa nähdä. Tästä ensikosketuksesta jäikin vahvasti sellainen fiilis, että 3D tulee kotioloissa palvelemaan parhaiten pelaajia ja penkkiurheilijoita.

[Show as slideshow]

Leadtek’s card has the same CPU (a Toshiba SpursEngine, based on the Cell CPU) but the card’s design differs slightly from Canopus’ effort: Leadtek’s card needs additional power fed in via a 4-pin floppy drive connector to power a cooling fan which is missing from Canopus’ card. The PC I decided to install the card into had another GigaByte motherboard, but with two PCI-E 1x slots. For shits and giggles, I first attempted to install the card in a PCI-E 8x slot. No way, no how. Mobo wouldn’t even see the card. Yanked the card out and placed it in the 1x slot, and hey presto, mobo found it and Windows started whining about drivers. Next step: install drivers, Pegasys TMPGEnc 4.0 Xpress and TMPGEnc SpursEngine plug-in.

Update #1: First test running on a 64-bit Vista SP2. Source is 1080i 29.97fps MPEG-2 and has a length of 1h27min. TMPGEnc is outputting 1080p 29.97fps H.264 (video only, audio will be muxed in separately) and reports the process will take 61 minutes. Note that I don’t have an Nvidia graphics card in this PC so TMPGEnc is not using CUDA. It wouldn’t speed up the encoding in this case anyway as TMPGEnc uses CUDA for filters (color correction, sharpening, re-sizing etc.) only, and I didn’t use any. TMPGEnc lists deinterlacing under its Filters tab, however, so that might have profited from CUDA. It seems deinterlacing is now being done by the CPU. Quad Core utilization this very moment: 2%, 34%, 12% and 57%.

Update #2: It worked like a charm. TMPGEnc churned out an .MP4 file which I muxed with a Dolby Digital 5.1 audio from source file (demuxed with tsMuxeR) using MKVmerge 2.2.0. MPC-HC played the resulting .MKV perfectly and even lip sync was spot on. Next up: what TViX 6500 thinks of the file.