As for “hobbies”, I’m currently hard at work testing the latest generation of home theater 3D video projectors. Related to that, I will soon (ahem) post a review of a brand new piece of cool technology which will certainly be making waves in home theaters all around the world.

Don’t forget to drop by every now and then.

So I fired up the recently purchased JVC DLA-X7, switched on the PS3 and in went the disc. First things first: the OS had to be updated to version 3.55. No biggie, all the update files were on the disc. Some minutes later I’m looking at the warning screen saying how 3D might harm very young children. None of those here, onwards. Nice intro animation, but not in 3D. Hmm. Finally the main menu appeared and I immediately went to Options… which reported there was no 3D display detected. That’s funny, since I had used the exact same PS3 to view some Blu-ray 3Ds just a couple of days earlier.

The fix was easy, although I shouldn’t have been forced to perform it. Back to XMB, open Display settings and start the wizard which handshakes with the display to find out what resolutions it supports. Set highest resolution, 1080p indeed, and then PS3 asks for the size of the screen since it has deemed the display as 3D compatible. 110 inches, por favor.

2nd attempt
Right, let’s try again. Main menu, Options and there it is, 3D setting which defaults to off. Turn it on and the projector does a double-take, blanking out for a second, only to bring the image back in 3D. You can then set 3D depth, which I set to 80%. Rather disappointly the image looks very dark indeed, even with the projector lamp set to high power. There’s a built-in brightness adjustment in Options menu and you’re supposed to set the brightness so the on-screen logo can barely be seen. I had to increase in-game image brightness to maximum and bring the projector’s brightness setting up a notch. The X7 has enough lumens for 3D movies but apparently Killzone 3 is somewhat more demanding.

Once 3D was switched on, all in-game graphics, intro animation included, are in 3D. Pre-rendered animations look quite nice, although there’s quite a bit of crosstalk due to the projector still warming up (X7 can take up to an hour to warm up properly, and crosstalk diminishes the entire time). Once you get control of your character, the 3D effect is a bit, well, not ruined as such, but… compromised.

The good
Image depth is nice and you can very easily tell pretty much everything on screen is in positive depth, i.e. behind the screen plane. Closed environments, such as large hangars and rooms, form a clear and distinct volume which helps you immerse yourself in the world. On a shooting range the targets move in depth, and by this time the 3D feels so natural there’s no need to gawk at the effect. Nice use of depth and immersive environments carries on to firefights and moving among the ruins of a nuked city.

…and the bad
But, and I bet you could see that one coming, there’s a problem and it’s to do with resolution. There’s not enough of it. When you do a game in 3D, you’re basically rendering the graphics twice, once per eye. And what do you do when your graphics engine is squeezing off all the available power of the PS3 in 2D already? You compromise, by either dropping the framerate or by lowering resolution. I didn’t notice any obvious signs of low framerates. In fact, the gameplay felt very smooth all the way. But there were many obvious signs of lowered resolution in sight.

Jaggies. Lots of them. But not all over the image, or on all depth levels, which is a bit odd. At times you can see jaggies only in certain objects, or at a certain distance. I suspect the developer has worked a clever system which does not require twice the rendering power of 2D. A system that decides on-the-fly which graphics elements are rendered in full-ish resolution and which at a lower resolution. There were moments when a close-up shot of a sharp outline looked both high-res and low-res at the same time; you could see a nice round curve overlaid with a very blocky approximation of the curve simultaneously. Unfortunately jaggies have a tendency to draw the attention of the eye, and there’s very little you can do about it. On the other hand one tends to forget all about jaggies during intense firefights, as your eyes and brain have more important things to do.

Not quite there yet
All in all I’m not blown away by the use of 3D in Killzone 3. Sure, environments feel more alive, more believable and the depth helps you in figuring out where everything and everyone is, but the overall murkiness and compromises in image quality outweigh the positives ever so slightly. I think I’ll have another go a bit later, but on a 3D plasma TV, just to see if the experience differs in any way.

Kuva (2D)
Tiedostoista teräväpiirtomasteriksi siirretty kuva näyttää liki täydelliseltä. Kauneusvirheenä on mainittava joidenkin väriliukujen lievä juovittuminen. Karikatyyrimäisten hahmojen silmissä, hiuksissa ja vaatteissa on kosolti pikkutarkkaa detaljia, samoin kuin taivaalta satavan ruuan tekstuureissa. Uhkean yltäkylläinen ja usein liiallisuuksiin sortuva väripaletti loikkaa ulos ruudulta. Tavallista jyrkempi kontrasti saa seuraa pikimäisestä pohjamustasta. Kelpaa demomateriaaliksi.

Kuva (3D)
3D-version pitäisi teoriassa näyttää yhtä hyvältä kuin 2D:nkin. Levytila ja bittivirtakatto asettavat omat rajoituksensa; kuvavirran keskiarvo on pudonnut aiemman 2D-julkaisun 27,8 Mbps:stä 24,6 Mbps:iin. Bittivirran kuristamisella ei ole havaittavaa vaikutusta soittimesta lähtevän kuvan laatuun ainakaan tämän elokuvan kohdalla.

Näyttölaitteen vaikutus onkin sitten toinen juttu. Ruudulla esiintyi haamuja korkeakontrastisissa kohdissa, kuten tummalla pohjalla olevissa paksuissa valkoisissa ääriviivoissa. Aktiivilasit tuntuivat syövän valotehon lisäksi tarkkuutta, sillä samalta levyltä katsottu 2D-versio näytti laseitta hieman 3D-versiota terävämmältä. Katseluun käytetty näyttö osasi kompensoida linssien kellertävyyttä niin, että värit näyttivät lasien läpi katsottuna vääristymättömiltä.

3D-toteutus
Poutapilviä ja lihapullakuuroja on mitä mainiointa 3D-demomatskua ja ilmiselvästi suunniteltu alusta alkaen luontevaksi 3D-elämykseksi. 3D-vaikutelma on tehokas, luonnollinen ja saumaton vailla nukketeatteri-ilmiötä, eikä katsojan huomiota kiinnitetä 3D:hen typerillä kikoilla. 3D:stä on aidosti hyötyä, sillä kuvan lukuisat elementit jakautuvat nyt sivu- ja pystysuunnan lisäksi myös syvyyteen, mikä auttaa sisällön hahmottamisessa. Tekstitys on ohjelmoitu hieman kuvapinnan taakse. Kun kuvan alareunaan tulee kuvapinnalle tai sen eteen piirtyviä esineitä, siirtyy tekstitys muualle kohtaan, jossa se ei riko 3D-vaikutelmaa.

Ääni
2D-julkaisun upeasti soiva 24-bittinen Master Audio -raita on korvattu 16-bittisellä versiolla (2,3 Mbps), joka soi aivan yhtä komeasti. Tyhjästä rakennetut tilatunnelmat soivat kuvaa myötäillen liioitellusti, eivätkä surroundit saa hetken rauhaa. Taivaalta satavat lihapullat mätkähtävät kaupunkilaisten niskaan todella vaikuttavan jysäyksen kera subwooferia säästämättä. Yleisestä sekasorrosta huolimatta dialogi soi järkähtämättömän selkeästi äänivallin päällä.

Bonusmateriaalit
Ohjaajat Lord ja Miller vitsailevat Making of -dokkarissa (10:51 min). Näyttelijöiden haastiskoosteen (12:39) lisäksi levyllä on pidennettyjä (2:30) ja keskeneräisiä kohtauksia (5:41), työvaiheiden esittelyä (8:09) ja musiikkivideo. 2D-julkaisuun verrattuna uutta levyllä on Open Season 3D -julkaisun mainos. Lisukkeet esitetään ilman suomitekstejä HD-kuvalla.

AVC-kuvastriimin bittivirta:

MVC-kuvastriimin bittivirta:

Elokuva: * * * *
2D-kuva: * * * * ½
3D-kuva: * * * * ½
3D-toteutus: * * * * *
Ääni: * * * * ½
Bonukset: * * ½

Poutapilviä ja lihapullakuuroja 3D (2009) • Jakelija: Sony Pictures Home Entertainment
89:53 min • Ikärajasuositus: K7 • Media: BD50/40,2 GB
Kuva: 1080p23,98 (AVC/MVC) • Kuvavirran keskiarvo: 24,6/16,5 Mbps • Kuvasuhde 2,38:1
Ääni: DTS-HD MA 5.1 (englanti) + Dolby Digital 5.1 (suomi)
Tekstitys: suomi, ruotsi + 9 muuta

Sonya on kuitenkaan paha lähteä soimimaan Nintendon apinoinnista, sillä Wiin liikkeentunnistavat peliohjaimet olivat eittämättä vallankumous pelaajan ja videopelin välisenä rajapintana. Ne toivat pelaamisen aivan uuden kansanosan ulottuville, mistä todisteena Wiin valtava suosio. Sony haluaa luonnollisesti oman palansa tuosta kakusta, joten Moven kaltaisen peliohjaimen julkistaminen oli vain ajan kysymys.

Move vs. Motion Plus
Wiin ohjainten tarkkuus parani huomattavasti erikseen myytävän Motion Plus -lisäpulikan ansiosta. Motion Plussan myötä ohjain kykenee nyt havaitsemaan jopa ranteen asennon pienetkin muutokset, mikä tekee Wiille julkaistun Sports Resort -pelin sisältämästä Frisbee Golfista aidosti taitolajin. Vietettyäni lukuisia tunteja Sports Resortin parissa paloin halusta päästä testaamaan Move-systeemin toimivuutta ja varsin veikeän näköisten Move-ohjainten tarkkuutta.

Ohjaimen päässä hehkuva pallo osaa vaihtaa väriä. Vaihtoehtoja on neljä, joukossa tietysti myös pinkki.

Tilaisuus siihen tarjoutui viime viikolla, kun Nordisk Film kutsui pelitoimittajat Helsinkiin Tavastialle kuulemaan pleikkarin tuoreimmat uutiset. Tilaisuudesta poistuessani minulle ojennettiin pieni pussukka, joka sisälsi Move Starter Packin ja Sports Champions -pelin. Starter Pack sisältää yhden Move-peliohjaimen ja pelidemolevyn lisäksi PlayStation Eye -kameran, jota ilman Move-ohjaimet eivät toimi. PS3 käyttää kameraa Move-ohjaimen päässä hehkuvan pallon seuraamiseen. Itse peliohjain sisältää toki kiihtyvyys- ja liiketunnistimia siinä kuin Wiin peliohjainkin, mutta kameran käyttäminen ohjaimen seuraamisen lisäapuna mahdollistaa ällistyttävän tarkkuuden, minkä tulin piakkoin havaitsemaan.

Eye-kamera kytketään PS3:en USB-johdolla ja sijoitetaan television ylä- tai alapuolelle, mahdollisimman lähelle television keskilinjaa. Asennuksen tässä vaiheessa törmäsin Move-kokoonpanon pahimpaan suunnittelumokaan: kameran USB-johto on paitsi aivan liian lyhyt, se on myös aivan liian paksu ja jäykkä, ja siten turhan kykeneväinen kääntämään/siirtämään kevyen kameran pois optimaalisesta suuntauksesta. Kaiken kukkuraksi Eye-kameran jalusta on tehty pöytäpintaa varten, eikä se pysy seinälle asennetun taulutöllön päällä ilman MacGyver-tason virityksiä.

Eye-kameran lyhyt ja jäykkä välijohto (jota ei jostain syystä näy kuvassa) tekee kameran sijoittamisesta tarpeettoman hankalaa.

Purkka- ja laastarivirityksen (paperiliittimiä unohtamatta) jälkeen Eye-kamera oli jotakuinkin oikeassa paikassa. Syötin Sports Champions -pelilevyn pleikkarin ahnaaseen suuaukkoon, kuittasin kovin tutunomaiset varoitusruudut ja kalibroin peliohjaimen parissa sekunnissa osoittamalla sen kohti kameraa ja painamalla kahta nappia yhtaikaa. Pelin päävalikko, jonka käyttäminen Move-ohjaimella ei voisi olla loogisempaa tai helpompaa, tarjoaa kuusi lajia: rantalentopallo, frisbeegolf, gladiaattorien kaksintaistelu, jousiammunta, pöytätennis ja bocce, joka muistuttaa kovasti petankkia.

Moninkertaista ohjaimen kalibrointia
Koska frisbeegolf on lempilajini Sports Resortissa, päätin kokeilla sitä ensimmäiseksi. Muutaman peliä valmistelevan valikon jälkeen huomasin katselevani itseäni tv:n ruudulla. Kuvassa näkyi myös pystyssä seisova valkoisten ääriviivojen merkkaama suorakaide. Opastusteksti pyysi pelaajaa siirtymään niin, että hän seisoo suorakaiteen sisällä. Seuraavaksi peliohjain nostettiin ensin olkapään korkeudelle, sitten käsivarsi suorana alas ja lopuksi vyönsoljen kohdalle. Tämä kalibrointiprosessi tehdään kerran jokaisen lajivalinnan jälkeen. Wiin peliohjaimen huolettoman heiluttelun jälkeen moinen tuntuu kovin primitiiviseltä.

Kalibrointiprosessin hyöty näkyy ja palkitsee kuitenkin välittömästi. Move-ohjaimen toiminta on kerrassaan erinomaisen tarkkaa, olipa kyseessä mikä tahansa suunta tai akseli. Todella hienovaraista hallintaa vaativat liikkeet todistavat, että Move on epäilyksettä Wiin Motion Plussaa tarkempi ohjain. Frisbeen hallinta tuntuu Move-ohjaimella äärimmäisen pikkutarkalta ja ennenkaikkea aidolta. Wiillä kiekon lennätyksessä on alati aavistuksenomainen tunne, että kyse ei ole yksinomaan taidosta. Paljon kertoo sekin, että Wiillä frisbeegolfin “kori” on monta metriä leveä ja korkea sateenkaaren väreissä hehkuva torni, jonka hipaiseminenkin kiekolla lasketaan onnistumiseksi. PS3:n frisbeegolf on sen rinnalla täysiverinen simulaatio, jossa kiekko pitää saattaa aidon näköiseen ja kokoiseen ketjuilla varustettuun koriin.

Wiin Sports Resortin graffa kalpenee PS3:n Sports Championsin rinnalla.

Graffa ei itsessään koskaan tee tai takaa hyvää peliä, mistä todisteena esim. vanha kunnon NetHack. Mutta hyvä graffa ei ole haitaksikaan, ja sillä osa-alueella Sports Champions pieksee Wiin Sports Resortin niin että hilse pölisee. Pleikkarin etukäteen niin hypetetystä laskentatehosta huolimatta sille on tähän päivään mennessä julkaistu vain muutama täyttä 1920×1080-resoluutiota käyttävä peli. Suurin osa PS3:n peleistä pystyy vain 720p-resoluutioon, mutta Wiin vaatimaton ulosanti kalpenee jo senkin rinnalla. Tuon huomioon ottaen Sports Championsin 1080-resoluution grafiikka on kuin maassa makaavan potkimista.

Tallensin hieman videota muutamasta Sports Champions -pelin lajista. Ensin pätkä Frisbeegolfia:

Sitten jousiammuntaa, jonka tarjonta on monipuolisempaa kuin tämä video antaa ymmärtää.

Pöytätenniksessä tulee hiki. Kierteet toimivat kuten pitääkin, ja pelaaja voi säädellä etäisyyttään verkkoon astumalla lähemmäs tai kauemmas Eye-kamerasta.

Lajeista paras on kuitenkin rantalentis. Peli vaatii käsivarsilta samanlaisia liikkeitä kuin oikeakin lentopallo ja vaikka pelaajan ei tarvitse hypätä iskulyöntiä varten, pieni loikka tulee silti yleensä tehtyä. Tämähän käy kuntoilusta!

Moven tulevaisuus
Move-peliohjaimen toiminta on siis kiitettävää tasoa, mutta onko Movesta kestosuosikiksi vai joutuuko Sony hautaamaan koko tuotteen vähin äänin? Vastaus riippuu pitkälti siitä, alkavatko pelitalot tukea Movea peleissään. Ei liene mikään yllätys, että Movea tukevien pelien ensimmäinen aalto on pitkälti Sonyn omaa tuotantoa. Nimikkeet kuten KungFu Rider, The Shoot ja The Fight vaikuttavat peleiltä, jotka odottaisi näkevänsä PlayStation Storessa erittäin edulliseen hintaan.

The Fight näyttää varsin hikiseltä iltapuhteelta. Paras pelikokemus vaatinee kaksi Move-ohjainta.

Little Big Planet 2 tulee sisältämään Movella pelattavia tasoja, mikä kuulostaa hieman puolivillaiselta. Yhtään sen vakuuttavampi ei ole The Sly Collectionin kannessa oleva tarra, joka lupaa Movella pelattavaa “bonussisältöä”. Heavy Rain -pelistä on tulossa täysin Movella pelattava versio; toivottavasti Quantic Dream -studio on jaksanut myös liiskata peliään riivaavia bugeja. Golffareita kiinnostanee tieto, että Tiger Woods PGA Tour 11 tukee Move-ohjainta. Muita Move-tuella varustettuja pelejä ovat Start The Party!, TV Superstars, EyePet Move Edition, Racket Sports ja Toy Story 3.

Loppuun pieni varoituksen sananen. Mikäli olet hardcore-luokan sohvaperuna allekirjoittaneen tapaan, suosittelen ottamaan varovasti ensi alkuun. Innostuin pelistä niin, että reuhdoin ensimmäisenä iltana kuuden tunnin pelisession, minkä jäljiltä oikea käsivarteni on nyt kuin yhdestä puusta veistetty.

H-hetki koitti elokuun toisella viikolla. Pakkasin kameran ja muutaman laatikollisen tarvikkeita autooni, ja päräytin Tampereelle, josta matkamme jatkui jonkin järven rannalle. Aloitimme kuvaukset vasta auringon laskettua; viimeinen shotti saatiin purkkiin joskus aamuviiden tienoilla. Kamojen pakkailun jälkeen ajelimme Samin kämpille, jossa materiaali siirrettiin REDin kovalevyltä Samin läppärille editointia varten. Lähdin samantien kotimatkalle, mikä ei ehkä ollut se kaikkein fiksuin ratkaisu yli vuorokauden valvomisen jälkeen… mutta hengissähän siitä selvittiin.

Islajan neljäs pitkäsoitto “Keraaminen pää” ilmestyy 14. syyskuuta 2010.

Islaja: Pimeyttä kohti from Sami Sänpäkkilä on Vimeo.

And wouldn’t you just know it: I’ve now been hired to write an article about 3D for another magazine. Luckily for me I need to approach the subject from a slightly different point of view for the 2nd article, so it’s not going to be a simple re-hashing of the first one. Not that I wouldn’t mind that at all; it would save a bit of time. Maybe. Or more likely not.

Anyhoo! I’ve had a whale of a time doing research for the article(s) and I’ve learned a lot of new things. It’s what makes life living for, I’d say. I’m well chuffed about the whole 3D lark, to be honest. Can’t remember the last time something got me quite this excited! You see, I’ve learned not only how to shoot, edit and post 3D, but I’ve had a number of rather intriguing ideas and, dare I say, epiphanies. And I will do my best to share them all with you, once I get my hands on a few missing pieces of information, hardware and software.

So, prepare yourself for a series of long-ish blog posts about what you can achieve with a remarkably small amount of money and carefully scavenged knowledge. Coming soon… ish.

Markkinointijohtaja Joakim Ekholm piti ensin lyhyen presentaation Canal Digitalin historiasta ja nykytilanteesta, kertoi yhtiön panostavan voimakkaasti teräväpiirtoon ja näkevän 3D:n seuraavana loogisena edistysaskeleena. Demon tarkoitus oli todistaa, että Canal Digitalilla on jo nyt valmis tekniikka ja lähetyspolku satelliitista tapahtuvia 3D-lähetyksiä varten.

Canal Digitalin tekninen johtaja Teemu Miettinen kävi suoraan asiaan ojentamalla allekirjoittaneelle Panasonicin 3D-aktiivilasit. Demossa käytetty VT20-malli tukee 3D Blu-ray -levyillä olevan 1920×2205-resoluutioisen “over/under”-formaatin lisäksi side-by-side-, top and bottom- ja checkerboard-formaatteja. Televisio osaa myös muuntaa 3D-kuvan perinteiseksi 2D:ksi.

Eurosportin testilähetys on toteutettu side-by-side-tekniikalla, mikä tarkoittaa käytännössä sitä, että kumpikin silmä näkee 960×1080-resoluutioisen kuvan. Vasemmalle ja oikealle silmälle tarkoitetut kuvat on litistetty puoleen vaakasuunnassa, minkä ansiosta kuvat muodostavat yhdessä tavallisen 1920×1080-teräväpiirtoruudun. Vaikka ratkaisulla menetetään resoluutiota, saavutetaan sillä hyvin merkittävä etu: side-by-side-formaatti ei vaadi uutta digiboksia. Lisäksi tällaista 3D-lähetystä voi tallentaa digiboksin kiintolevylle aivan samalla tavalla kuin tavallistakin lähetystä.

Vaikka tiesin kuvassa olevan vain puolet Full HD:n vaakaresoluutiosta, näytti kuva erinomaisen terävältä ja yksityiskohtaiselta, eikä vaikuttanut kärsivän mitenkään vaakaresoluution puolittumisesta. Kuvassa ei myöskään näkynyt kompressiovirheitä, vaikka lähetys pakattiin reaaliajassa vain 11 megabitin sekuntivirralla. Panasonicin lasit tuntuivat oikein miellyttäviltä, eivätkä koskettaneet omiin silmälaseihini laisinkaan. 15 minuutin katselun jälkeen 3D-lasien paino alkoi pikkuhiljaa tuntua niiden valuessa nenänvartta alaspäin. Panasonicin tuottamaa 3D-kuvaa oli ilo katsella; kuva oli luonnollisella tavalla terävä ja rauhallinen, ja tuntuikin siltä kuin sitä olisi voinut katsella tuntikausia ilman minkäänmoisia sivuvaikutuksia.

Aiemmin näkemäni Sonyn 3D-demon jälkeen olin vahvasti sitä mieltä, että 3D:n läpimurtoa koteihin vauhdittavat pääasiassa urheilulähetykset ja videopelit. Eurosportin testilähetys oli omiaan vahvistamaan tuota fiilistä. On tosin myönnettävä, että samaan tapaan kuin futiksessakin, kameran sijoittaminen kauas ja korkealle kadotti kuvasta 3D-vaikutelman lähes tyystin. Pelaajien tasolle sijoitetut kamerat tuottivat sen sijaan todella vaikuttavaa syvyyttä; etenkin syöttöön valmistautuvan pelaajan takaa kuvattu otos jäi mieleen erinomaisen vaikuttavana. Verkko ja kentän toisella puolella odottava vastustaja olivat selvästi “kauempana” kuin etualan pelaaja, ja kenttä vaikutti jatkuvan metritolkulla television sisään.

Kalibroinnin kaipuuta
Samsungin LCD-tekniikkaa käyttävä televisio tuotti varsin erilaisen katselukokemuksen. Sampan 3D-aktiivilasit olivat kevyemmät ja pienemmät kuin Pansun, mutta vähemmän ystävälliset omille silmälaseilleni. Keveytensä ansiosta Samsungin 3D-lasien olemassaolo oli kuitenkin todella helppo unohtaa. Siinä missä Panasonicin 3D-kuva ei kärsinyt pään kallistamisesta mitenkään, alkoi Samsungin kuva tummua selvästi jo 45 asteen kallistuskulmassa. 3D-kuvan katselun sohvalla kyljellään röhnöttäen voi tämän TV:n kohdalta unohtaa. Maahantuojan edustajan mukaan 3D-kuvan tummeneminen johtuu LCD-tekniikalle ominaisesta polarisaatiosta. Ilmiötä ei esiinny plasmatelevisioissa, eikä siten myöskään Samsungin tulevissa 3D-plasmatelevisioissa.

Sampan 3D-kuvan syvyysvaikutelma oli aivan samaa luokkaa kuin Pansussakin, mutta kuvanlaadussa oli valtaisa ero. Samsungin kuva näytti räikeän ylikorostuneelta joka suhteessa; ääriviivat hehkuivat ylettömän terävöityksen jäljiltä, kontrastia oli aivan liikaa ja värit olivat sekä luonnottomia että ylenpalttisen kylläisiä. Vain viiden minuutin katselun jälkeen silmiäni alkoi särkeä. Mainittuani asiasta sain kuulla, että Samsungin kuvaa ei oltu säädetty mitenkään. Toisin sanoen, se oli edelleen ns. houkuttelusäädöissä, joilla valmistaja yrittää saada näyttönsä erottumaan muista kirkkaasti valaistussa myymälässä. Sääli sinänsä, sillä Samsung ei päässyt nyt näyttämään parasta osaamistaan. Pohjamusta oli kyllä LCD:ksi todella mustaa, se on sanottava.

Kikka kakkonen
Samsungin TV osaa mielenkiintoisen tempun: se osaa muuntaa perinteisen 2D-kuvan 3D:ksi. Maksukanavalla näytettiin Coenin veljesten elokuvaa Burn After Reading, jonka televisio muutti lennossa 3D:ksi varsin vaikuttavin lopputuloksin. Kuvaan tuli ilmiselvää syvyyttä, etuala erottui taustasta luonnollisen näköisesti, eikä prosessi tuonut kuvaan silmiinpistäviä virheitä. Olin lukenut ominaisuudesta aiemmin, mutten osannut arvata sen toimivan näin hyvin. Maahantuojan mukaan 3D-muunnosta voi käyttää myös valokuviin, mikä kuulostaa vallan mielenkiintoiselta.

Canal Digitalin edustajat olivat tohkeissaan myös siitä, että televisiossa on sisäänrakennettu tuki heidän kanavilleen. Kanavien asetusvalikko tarjosi antennin ja satelliitin lisäksi myös vaihtoehdon nimeltä “Canal Digital sat”. Tämä tarkoittaa käytännössä sitä, että Canal Digitalin satelliiteista tulevia maksukanavia voi tällä televisiolla katsella ilman ulkoista digiboksia; sen kuin sujauttaa maksu-tv-kortin television kyljessä olevaan korttipaikkaan.

Vierailun päätteeksi Miettinen esitteli vielä Canal Digitalin tallentavaa digiboksia, johon on tulossa merkittävä softapäivitys. Digiboksin käyttöjärjestelmä muuttuu Linux-pohjaiseksi ja sen käyttöliittymä menee uuteen uskoon, tarjoten entistä parempaa käytettävyyttä ja näppäriä ominaisuuksia, kuten tv-sarjojen kokonaisten tuotantokausien automaattisen tallentamisen parilla näppäinkomennolla.

Esimakuahan tämä vasta olikin
Eurosportin 3D-lähetys teki tehtävänsä ja todisti, että Canal Digital pystyy jo välittämään 3D-lähetyksiä satelliitistaan. Huono uutinen on se, että tämä oli vain parin päivän mittainen testi, eikä kaikkien vastaanotettavissa olevia 3D-lähetyksiä ole vielä näköpiirissä. 3D:n satelliittilähetyksiä viivästyttää sekin, että DVB-järjestö on aloittanut 3D-lähetysstandardin suunnittelun vasta nyt, eikä standardin luominen tapahdu hetkessä.

Except that it’s nigh on impossible to enjoy the experience. Regardless of how good your internet connection is, co-op campaign throws you out of EA’s server every 10-15 minutes – totally at random. After that happens, you need to restart the co-op campaign, select your character and difficulty level, re-invite your buddy and start again from previous checkpoint. You lose all progress, all money and all weapons modifications you did before the disconnect. At the end of our first co-op session I told my friend I refuse to touch this piece of crap game until EA releases a patch which fixes the disconnection issue.

Oh, and while I’m at it, why on earth do we need to stay in constant connection to EA’s servers while playing the co-op campaign? Two players against an army of NPCs, you know? Why the need for anything but peer-to-peer connection, huh?

Anyhoo, EA released a patch for the game a few days ago. I downloaded the patch earlier today in anticipation for our 9 o’clock session. And off we went! Neither of us could remember what controller button did what, but a few minutes of experimentation soon sorted that out. The mission ahead was pretty tough, we effed up a couple of times and had to restart from previous checkpoint, you know the drill. Eventually we reached a point where we had cleared the immediate area of enemies and were planning our next move.

And suddenly… *KA-DONNGGG!!* “You have been disconnected from EA’s server.”

EA, what the fuck? Honestly, what the fuck? EA, surely you realise that the co-op campaign happens to be the reason why people bought this game? With that in mind, shouldn’t you, umm, you know, maybe have had a couple of guys playtest the co-op campaign in PlayStation Network before releasing the code for replication? Don’t say you did, because I know that’s a blatant lie. Check out your own forums and you’ll find umpteen players complaining about this issue. If you had tested co-op in PSN, you would have noticed the problem within ONE hour!

Or maybe you knew? Maybe you thought, “Hell, we need to make our Q1 figures look good for the shareholders so we’d better put this puppy out there! Yeah, co-op players disconnect from our servers all the time which kinda completely ruins the game, but we can fix it later by putting out a patch. Right? Right. Now let’s make some money – and fuck those gamers!”

No, Electronic Arts. No. Fuck you.