Olen tässä aikani kuluksi ja paremman tekemisen puutteessa (hah!) duunaillut 3D-videoprojektorien testejä DVD Plazan blogiini:
Sony VPL-HW30ES
Epson EH-TW6000W
Optoma HD33
Lisää on tulossa; työn alla on ainakin neljä testiä.
Category: Rauta
How time flies, aye? Things have been quite hectic around here since I was headhunted to work for a company which is attempting to launch Finland’s first 3D TV channel. More on that later.
As for “hobbies”, I’m currently hard at work testing the latest generation of home theater 3D video projectors. Related to that, I will soon (ahem) post a review of a brand new piece of cool technology which will certainly be making waves in home theaters all around the world.
Don’t forget to drop by every now and then.
Zotac’s ZBOX is a deceptively tiny nettop PC built on the combination of Nvidia’s ION GPU and Intel’s Celeron SU2300 dual-core CPU running at 1.2GHz. It offers low power consumption, flexible installation options and good connectivity, including built-in WiFi (b/g/n). View full article »
I’ve been testing various 3D video projectors for a few months now. A couple of weeks ago I bit the bullet and bought a JVC DLA-X7. The salesperson was kind enough to throw in two pairs of JVC’s 3D active shutter glasses and an IR-emitter, also by JVC. View full article »
This bad boy arrived practically without warning. It’s a JVC DLA-X7, a 3D Full HD video projector. Price range? ~7 000 Euros, give or take. Unfortunately I can’t test its 3D capabilities yet as it didn’t come with an IR emitter or active shutter glasses. I should receive both sometime next week.
Ostin pari kuukautta sitten Thomannilta muutaman PAR-kannun, joiden valonlähteenä toimii liuta ledejä. Ajatukseni oli testata, miten tuollaiset varsin edulliset (~50 euroa) LED-kannut toimisivat videovalaisimina. Thomannin tuotekuvista ei vaan käynyt ilmi se, että kannuissa ei ollut ainuttakaan valkoista lediä. Sen sijaan niissä oli punaisia, sinisiä ja vihreitä ledejä 50 kpl kutakin.
Onneksi olin ottanut samaan satsiin myös DMX-valokontrollerin. Sen ja spektrofotometrin avulla pystyin löytämään kullekin kannulle RGB-tasapainon, joka tuotti varsin puhdasta valkoista valoa 6500 kelvinin värilämpötilalla. Ratkaisu oli kuitenkin kaikkea muuta kuin täydellinen. Ilman diffuusiofiltteriä ledien tuottaman valokeilan reunalla näkyy päävärien sävyjä, vaikka keilan keskusta onkin vitivalkoinen. Kannuja ei voi tuosta syystä laittaa kovin lähelle valaistavaa kohdetta. Diffuusiofiltteri auttaa RGB-värien sekoittumisessa ja valokeilan pehmentämisessä, mutta ohuinkin suodatin syö runsaasti kannun ennestäänkin varsin vaatimatonta valotehoa. Lisäksi suodatin sotkee spektrofotometrillä säädetyn RGB-tasapainon.
Päätin kokeilla kannuja ihan käytännön tilanteessa ja valaista niillä kohteen, josta minun piti ottaa valokuva Hifimaailma-lehdessä julkaistavaa artikkelia varten. Ja koska tarkoitus oli testata kannuja nimenomaan videokuvauksen yhteydessä, päätin kuvata kohteen RED-kameralla.
Valojen asemoinnissa ja säätelyssä meni leppoisasti pari tuntia. Lopputulos ei ole täydellinen, mutta saa kelvata. Valmiin kuvan näkee Hifimaailman numerossa 8/2010, joka ilmestynee marraskuun puolivälin tietämillä.
Kun ensimmäiset uutiset Sonyn MOVE-peliohjaimista ilmaantuivat nettiin, oli julkistus helppo kuitata tuhahduksen kera ilmiselväksi “me too” -tuotteeksi. Move seuraa täysin häpeilemättä Nintendo Wiin liiketunnistimilla varustettujen peliohjaimien viitoittamaa polkua, eikä kyseessä suinkaan ole ensimmäinen kerta, kun Sony apinoi kilpailijoidensa innovaatioita.
Sonya on kuitenkaan paha lähteä soimimaan Nintendon apinoinnista, sillä Wiin liikkeentunnistavat peliohjaimet olivat eittämättä vallankumous pelaajan ja videopelin välisenä rajapintana. Ne toivat pelaamisen aivan uuden kansanosan ulottuville, mistä todisteena Wiin valtava suosio. Sony haluaa luonnollisesti oman palansa tuosta kakusta, joten Moven kaltaisen peliohjaimen julkistaminen oli vain ajan kysymys. View full article »
Joitain kuukausia sitten huomasin RED-kameran keskustelufoorumia selaillessani käyttäjänimen, joka ei voinut olla kuin suomalaista alkuperää. Pieni googlettaminen ohjasi minut Sami Sänpäkkilän blogiin, jossa hän kirjoitti Disco Ensemble -yhtyeen musiikkivideon kuvauksista ja mainitsi, että olisi halunnut kuvata videon RED-kameralla. Jätin kirjoituksen perään kommentin, eikä aikaakaan, kun jo keskustelimme musiikkivideon kuvaamisesta jollekin Samin levy-yhtiön artistille RED-kamerallani. REDin päivävuokra pyörii tyypillisesti 400-500 euron tienoilla, mutta ehdotin talkoohenkistä projektia, joka palkitsisi minut tietotaidolla kahisevan sijaan.
H-hetki koitti elokuun toisella viikolla. Pakkasin kameran ja muutaman laatikollisen tarvikkeita autooni, ja päräytin Tampereelle, josta matkamme jatkui jonkin järven rannalle. Aloitimme kuvaukset vasta auringon laskettua; viimeinen shotti saatiin purkkiin joskus aamuviiden tienoilla. Kamojen pakkailun jälkeen ajelimme Samin kämpille, jossa materiaali siirrettiin REDin kovalevyltä Samin läppärille editointia varten. Lähdin samantien kotimatkalle, mikä ei ehkä ollut se kaikkein fiksuin ratkaisu yli vuorokauden valvomisen jälkeen… mutta hengissähän siitä selvittiin.
Islajan neljäs pitkäsoitto “Keraaminen pää” ilmestyy 14. syyskuuta 2010.
Islaja: Pimeyttä kohti from Sami Sänpäkkilä on Vimeo.
Another long break from updating the blog. Yes, I know. I’ve been researching and writing this massive article about 3D at home for Hifimaailma magazine, and it’s finally done, out of the gate. Off you go, version 1.0 of the copy, ready to be savaged and brutally torn apart by the folks who actually put the magazine together. I have a nasty feeling I haven’t seen the last of you yet…
And wouldn’t you just know it: I’ve now been hired to write an article about 3D for another magazine. Luckily for me I need to approach the subject from a slightly different point of view for the 2nd article, so it’s not going to be a simple re-hashing of the first one. Not that I wouldn’t mind that at all; it would save a bit of time. Maybe. Or more likely not.
Anyhoo! I’ve had a whale of a time doing research for the article(s) and I’ve learned a lot of new things. It’s what makes life living for, I’d say. I’m well chuffed about the whole 3D lark, to be honest. Can’t remember the last time something got me quite this excited! You see, I’ve learned not only how to shoot, edit and post 3D, but I’ve had a number of rather intriguing ideas and, dare I say, epiphanies. And I will do my best to share them all with you, once I get my hands on a few missing pieces of information, hardware and software.
So, prepare yourself for a series of long-ish blog posts about what you can achieve with a remarkably small amount of money and carefully scavenged knowledge. Coming soon… ish.
I procrastinated for quite a while before placing an order for the rather spiffing Glidetrack camera dolly system. My heartfelt thanks to Alastair who obviously subscribes to the notion that there are no stupid questions; heaven knows I bombarded him with such several times and he replied to every one without delay.
I hesitated between Glidetrack HD and the more expensive but obviously sturdier XD model. In the end I went for the HD, thanks to Alastair assuring me that it can take the weight of a RED One camera easy.
Once I had placed the order and paid for it, FedEx delivered the parcel in a couple of days. Size of the shipping tube impressed (as you can see in the photo gallery) but so did the ease with which Glidetrack was assembled. A couple of screws to install the feet at both ends of the rail, and it’s ready for mounting on a tripod(s).
I don’t have any demo footage to share yet, but there’s plenty to see on Glidetrack’s website. I took a bunch of photos of the assembly and mounting options; you’ll find them in the photo gallery.