Hifimaailman seuraavassa numerossa on teräväpiirtotelevisioiden vertailu. Joukkoon kelpuutettiin yksi televisio kultakin valmistajalta. Panasonicilta vertailuun otettiin PZ800-malli, joka sisältää mielestäni varsin turhia hintaa nostavia ominaisuuksia. Päätin ruinata Panasonicilta omiin testeihini PZ800-mallin pikkuveljen.
TH-50PZ80 on kokoluokkansa perusplasma 100 hertsin Full HD -paneelilla. Hintaeroa PZ800:aan kertyy ostopaikasta riippuen 400-500 euroa. Mallit ovat pohjimmiltaan identtisiä: molemmille lupaillaan 1 000 000:1 dynaamista on/off-kontrastia, 30 000:1 natiivikontrastia ja 24p-tukea. Eroa on lähinnä vain kuvan prosessoinnissa. PZ800:ssa on “Intelligent Frame Creation”- ja “24p Real Cinema” -toiminnot, jotka liittyvät lisäruutujen luomiseen interpoloimalla.
IFC yrittää parhaansa mukaan tehdä liikkeestä sulavampaa laskemalla oikeiden ruutujen väliin uusia ruutuja. En ole nähnyt Panasonicin toteutuksen toimivuutta, mutta ainakin Sonyn MotionFlow:ksi nimetty interpolointi tuottaa epätodellisen sulavaa liikettä. Korkeakontrastiset yksityiskohdat, kuten tummalla pohjalla olevat valkoiset tekstit, tuottavat interpoloinnille ongelmia, mikä näkyy kuvassa monenlaisia virheinä.
“24p Real Cinema” valitsee, käytetäänkö interpolointia esim. Blu-ray-soittimesta syötettävän 24p-kuvan kanssa vai ei. En ikinä käyttäisi interpolointia 24p-filmimateriaalin kanssa, koska liike muuttuu luonnottomaksi. Videolle kuvatun matskun ja mm. animen kanssa interpoloinnista voi olla jotain hyötyä. Katselen kuitenkin niin vähän muuta kuin filmipohjaista kuvaa, että interpoloinnista ei ole minulle käytännössä mitään iloa. Tarpeettoman ominaisuuden puuttumisen takia edullisempi hintalappu teki PZ80:sta kalliimpaa PZ800:aa kiinnostavamman tuotteen.
Interpoloinnin lisäksi PZ800:n valikoista löytyy asetus nimeltä “Digital Cinema Colour”. HDTVtest-sivuston perusteella DCC:n kytkeminen päälle laajentaa television väriavaruuden jotakuinkin PZ80:tä vastaavaksi. Ilman DCC:tä PZ800:n väriavaruus on hyvin lähellä Rec.709:ää. PZ80:n mittauksissa kävi ilmi, että se ei pääse kovin lähelle Rec.709:ää millään ilveellä. Malleja yhdistää sekin, että kummassakaan ei anneta käyttäjälle minkäänlaisia työkaluja television kalibrointiin.
Mittaustulokset
Esiasetettuja kuvatiloja on neljä: Dynamic, Normal, Cinema ja Eco. Alla kuvagalleriat kunkin kuvatilan mittaustuloksista pienen alustuksen kera. Mittaukset tehtiin säkkipimeässä huoneessa Gretag-Macbethin huokealla EyeOne-sensorilla.
Dynamic-tila tuottaa parhaan dynaamisen on/off-kontrastin, joksi Panasonic lupailee 1 000 000:1. Television testailusta jäi sellainen tunne, että Dynamic-tila on mukana vain ja ainoastaan luvatun kontrastin saavuttamiseksi — kuva on nimittäin täysin katselukelvoton Dynamic-tilan perusasetuksilla. Värit ovat mitä sattuu, yletön kontrasti loikkaa silmille ja vaalean pään sävyt palavat puhki erittäin helposti. Dynaamisen kontrastin mustaa mitatessa paneeli meni täysin sysimustaksi, eikä valoa herunut edes sen vertaa, että sensorilla olisi ollut jotain mistä ottaa kiinni. Koska mustaksi mittautui täysi nolla, tuli dynaamiseksi on/off-kontrastiksi hullunkurinen 11 404 115:1. ANSI-kontrastiksi tuli 1567:1, josta videoprojektorit voivat vain unelmoida. Mittaustuloksista puuttuu värilämpötilan käyrä, koska sensori ei saanut luettua mitään järkeviä arvoja.
Normal-tila on huomattavasti Dynamic-tilaa siedettävämpi, mutta sekin tuntuu vielä liian kontrastiselta ja kirkkaalta. Vaalean pään sävyt palavat yhä helposti puhki. Normal-tilan dynaaminen kontrasti on 5010:1 ja ANSI 1530:1.
Cinema-tila tuntuu silmään miellyttävimmältä suoraan paketista nostettuna. Tämän gallerian tulokset saatiin asettamalla värilämpötilaksi Normal. Dynaaminen on/off on 3042:1 ja ANSI 1569:1.
Cinema-tila, kun värilämpötilaksi oli valittu Warm. Dynaaminen on/off-kontrasti on 3049:1 ja ANSI 1558:1.
Eco-tila on esiasetetuista kuvatiloista pimein. Todella ohuen käyttöoppaan mukaan Eco-tilan kirkkaus vaihtelee huoneen valaistuksen mukaan, mutta kattolampun räpsyttely ei tuntunut vaikuttavan kuvaan mitenkään. Dynaamiseksi kontrastiksi tuli 1122:1 ja ANSI:ksi 934:1.
Japanilaisen FPD Benchmark -levyn testeissä silmään tarttui omituinen kellertävä haamukuva, jota ei saanut pois millään television tai soittimen asetuksella. Kyse ei ole plasmalle ominaisesta ääriviivojen vihreä/violetti-varjosta, vaikka sitäkin esiintyy tässä televisiossa. Toinen testi paljasti, että 50PZ80 kärsii ihon sävyjen posteroitumisesta, kun vaakaliikkeen nopeus ylittää tietyn rajan. Erottelukyvyn juovamäärän mittaukseen käytettävässä testissä näkyi myös ylimääräisiä haamuja, mutta se ei estänyt televisiota saavuttamasta täyttä 1080 juovan erottelua. LCD-televisiot yltävät tyypillisesti 200-400 juovaan.
Virrankulutus
Plasmatelevisiot ovat tunnetusti varsin persoja sähkölle, eikä 50PZ80 ole poikkeus. Sen virrankulutus vaihtelee rajusti ruudulle piirrettävän kuvan mukaan. Testeissä alhaisin mitattu kulutus oli 48 wattia pikimustaa kuvaa näytettäessä. Käytännön virrankulutusta mitattiin ajamalla mediatoistimesta sama 10 minuutin pätkä 1080p-resoluution elokuvaa kussakin kuvatilassa oletusasetuksilla.
Dynamic
0,054 kWh / 10 min
55,44 kWh / viikko
kulutushuippu 465 W
Normal
0,048 kWh / 10 min
48,38 kWh / viikko
kulutushuippu 438 W
Cinema
0,035 kWh / 10 min
38,30 kWh / viikko
kulutushuippu 426 W
Eco
0,035 kWh / 10 min
35,61 kWh / viikko
kulutushuippu 431 W
Sammuttamisen jälkeen 50PZ80 alustaa valmiustilaa arviolta minuutin. Tuolloin virrankulutus on 18 wattia. Lopulliseen valmiustilaan siirtymistä juhlistetaan naksahduksella, jonka jälkeen virtaa kuluu pyöreästi watti.
HQV Benchmark -testit
PAL Benchmark DVD:n testeistä televisio ansaitsi 43/80 pistettä. Suurimmat menetykset tulivat kehnosta kohinanvaimennuksesta; neliasentoinen P-NR poistaa vain vähän kohinaa ja tuhoaa detaljit. Sama päti HD Benchmarkissa (1080i), josta televisio nappasi 45/100 pistettä. PZ80 tunaroi yllättäen filmiresoluutiotestissä puolittamalla pystyresoluution. Videoresoluutiotestistä tuli täydet pisteet.
Fiilikset
Olen kamppaillut pitkään hyvin syvälle juurtuneen plasma-kielteisyyden kanssa. En voi sietää plasmatelevisioille ominaista “kihinää”; sitä kuvapinnalla elävää kohinaa, joka näyttää siltä kuin kuva muodostuisi miljoonista ikuisen piirileikin parissa vipeltävistä pikkuruisista muurahaisista. On myönnettävä, että plasmatelevisioiden valmistajat ovat tiedostaneet ongelman ja tehneet ahkerasti töitä ilmiön vähentämiseksi. PZ80 ei ole päässyt siitä täysin eroon, vaikka tekeekin parhaansa. Oli huvittavaa huomata, kuinka televisio reagoi pysäytyskuvaan: taustalla näkyvä sinitaivas oli hetken täynnä kihinää, mutta sitten kuva räpsähti ja kihinä kaikkosi sen siliän tien. Tilalle tuli tosin kuvan pieni välkkyminen, ajoittainen räpsähtely ja käsiteltyä eläimen nahkaa muistuttava tekstuuri. Kun elokuvan katselua jatkoi, kihinä valtasi jälleen sinitaivaan.
Työhuoneen ahtauden ja television väliaikaisen sijoituspaikan takia jouduin katselemaan Panasonicia varsin läheltä: katseluetäisyys 110 cm leveään kuvaan oli 150 cm. Tältä etäisyydeltä kuvan pienetkin epäkohdat kävivät iholle tosissaan. Kihinän lisäksi minua alkoi ärsyttää kuvan rakenne. Isoissa väripinnoissa ja etenkin niiden rajoilla näkyi kummallista lokerointia, aivan kuin kuva koostuisi pikseleiden sijaan vaakasuuntaan lomitetuista hiloista. Yrityksistä huolimatta en onnistunut saamaan ilmiöstä valokuvaa.
PZ80 ei tarjoa kovin kummoisia työkaluja kuvan säätämiseen, mutta jotkut asetusyhdistelmät tuottavat muita paremman kuvan. Suosittelen värilämpötilan asetukseksi Warm yhdessä Cinema- tai Eco-tilan kanssa. Sharpness kannattaa pudottaa nollaan. Kontrastin ja kirkkauden voi sen jälkeen säätää kohdalleen esim. Digital Video Essentials Blu-rayn testikuvien avulla.
Plussat
+ 1080 juovan liikeresoluutio
+ Pohjamusta on samaa tasoa Sony W4000:n kanssa, eli erinomainen
+ Hyvä ANSI-kontrasti
+ Tarpeeksi kaukaa katsottuna erinomainen HD-kuva
Miinukset
- Mustin musta saavutetaan vain Dynamic-tilassa
- Ei mitään kalibrointimahdollisuuksia
- Kihinää, pieniä räpsyjä ja outoja tekstuureja
- Kaikki kuvatilat kaipaavat kunnon kalibrointia
Post a Comment