saitti.org

3D-elokuvista on jo pitkään puuhattu elokuvateatterien pelastajaa, mutta tarpeeksi edullisen ja laadukkaan teknologian puute on jarrutellut 3D:n esiinmarssia tehokkaasti. Palaset ovat viimein loksahtaneet paikoilleen elokuvan 3D-vallankumousta varten.

Finnkinon uusi elokuvakeskus aloitti toimintansa syyskuun alussa elämyskeidas Flamingon tiloissa Kehä III:n varrella. Kauppakeskus Jumbon viereen avatussa elokuvakeskuksessa on kuusi salia, joissa on yhteensä 951 katsojapaikkaa. Salit 1 ja 3 on varustettu 3D-esitystekniikalla, jonka saloihin minut perehdyttivät Finnkinon tekninen päällikkö Ari Saarinen ja pääkoneenhoitaja Ari Pelkonen.

Lasin takana
Ykkössalin konehuoneessa on ahdasta ja kuumaa. Yleinen sekasotku kertoo, että laitteiston asentaminen on vielä kesken. Tilaa hallitsevat kolmesta kaksimetrisestä kiekosta koostuva filmikaruselli ja kaksi massiivista metallipömpeliä, joista kookkaampi on perinteinen filmiprojektori. Sen takana lymyää Barco DP3000 DLP-projektori, jolla 3D-elokuvat ammutaan muutaman kymmenen metrin päässä odottavalle valkokankaalle. Olin nähnyt Matka maan keskipisteeseen 3D -elokuvan pari päivää aiemmin tässä salissa. Kuva näytti täydellisen filmimäiseltä, eikä siinä esiintynyt mitään, mikä olisi edes vihjannut kuvan olevan lähtöisin digitaaliprojektorista. “Siihen tässä pyritään”, Saarinen sanoo.

Tiedustelen projektorin tarkempia speksejä ja leukani loksahtaa Saarisen aloittaessa resoluutiosta. “2K”, hän tokaisee ja hekottelee ilmeelleni. Toisin sanoen 2048×1080, josta käytössä on 1998×1080, kun elokuvan kuvasuhde on 1.85:1. Tuntuu uskomattomalta, että näkemässäni 15-metrisessä kuvassa on vain hieman enemmän kuvapisteitä kuin oman kotiteatterini kankaalle piirtyvässä kuvassa.

DP3000:n listahinta on hieman yli 100 000 euroa, joten vertailu kuluttajatason projektoreihin on ajanhukkaa. Valotehosta huolehtii 6500 watin Xenon-lamppu, joka riittää juuri ja juuri tuottamaan kankaalle suosituksen mukaiset 14 foot-lambertia 3D-elokuvia esitettäessä. Lamppu kestää vain 500-600 tuntia; uusi lamppu maksaa 1 500 euroa. Lampun sisällä vallitsee niin korkea paine ja lämpötila, että se saattaa räjähtää uskomattomalla voimalla. Filmiprojektoreissa, joissa käytetään samanlaisia lamppuja, niin on käynyt useaan otteeseen, Saarinen mainitsee.

Räkillinen Dolbyn rautaa
Hehkeä kuvanlaatu selittyy projektorin lisäksi korkealuokkaisella kuvalähteellä, jota toistetaan projektorin alla majailevilla laitteilla. Räkissä ei ole dvd- tai Blu-ray-soitinta, joskin ennen elokuvaa esitettävät mainokset ajetaan PC:ltä. 3D-elokuvat toimitetaan teatteriin tuikitavallisella USB-kiintolevyllä, josta ne siirretään Dolbyn valmistamalle DSS100 Show Store -tiedostopalvelimelle. Sieltä datan lukee Dolby DSP100 Show Player -mediatoistin, joka ohjaa kuvan projektorille ja ääniraidan DMA8Plus-ääniprosessorille. Puolentoista tunnin mittaisen elokuvan tiedosto on kooltaan 180 gigatavua. Kuva on kompressoitu Motion JPEG 2000 -kodekilla; väri-informaation pakkaus on muotoa 4:4:4, kun dvd:llä ja Blu-rayllä käytetään 4:2:0-formaattia. “Kuvan väriavaruus on itse asiassa 20 prosenttia laajempi kuin filmillä”, Saarinen huomauttaa. 5.1-7.1-kanavaiset ääniraidat ovat pakkaamatonta 24-bittistä PCM:ää 48 kilohertsin näytteenottotaajuudella.

Kolmen kauppa
Markkinoilla on kolme kilpailevaa 3D-järjestelmää. Finnkinon teattereihin on valittu XpanD:in toteutus, joka käyttää nestekidesulkimilla varustettuja aktiivilaseja. Dolbyn järjestelmä, joka on käytössä kilpailevan ketjun teattereissa mm. Hämeenlinnassa, käyttää pienemmillä linsseillä varustettuja passiivilaseja. Yhdysvalloissa suosituin formaatti on Real D, joka vaatii ainoana kalliin hopeakankaan. Real D:n laseissa optiset linssit on korvattu harmailla suodattimilla. Ratkaisun ansiosta lasit ovat huomattavasti kilpailevien formaattien laseja halvempia.

Finnkinon teknologiahankinnoista päättävä Saarinen vertasi formaatteja tarkkaan ja valitsi lopulta XpanD 3D:n. Formaatin tärkeimmäksi valtiksi hän mainitsee aktiivilasit, joissa on 20 prosenttia parempi valon hyötysuhde kuin Dolbyn laseissa sekä paras kuvanlaatu ilman häiritseviä haamu- tai kaksoiskuvia. Saarinen ei ihastunut Real D:n pahvisiin kertakäyttölaseihin: “Yhdysvalloissa niistä tulee tuhansia tonneja jätettä jokaisena viikonloppuna.” XpanD-lasien käyttöikä on n. 8 vuotta ja ne pestään kunkin käyttökerran jälkeen.

XpanD 3D -elokuvien ruutunopeus on 96 kuvaa sekunnissa, eli 48 kuvaa sekunnissa kummallekin silmälle. Vasemmalle ja oikealle silmälle tarkoitetut kuvat erotetaan toisistaan polarisaatiolla: kankaalle piirtyy pysty- ja vaakapolarisoituja ruutuja. Konehuoneessa olevat infrapunalähettimet ampuvat aktiivilasien tahdistuspulssit valkokankaalle, josta ne heijastuvat laseissa oleviin vastaanottimiin. Lasien nestekidesulkimet toimivat 700 mikrosekunnin nopeudella. Kun kaikki toimii oikein, kumpikin silmä näkee hieman erilaisen kuvan ja aivot yhdistävät ne kolmiulotteiseksi kokonaisuudeksi.

Katselukokemuksia
Matka maan keskipisteeseen 3D -elokuvan lehdistönäytökseen marssiessani en tiennyt mitä odottaa. Mielessä kangastelivat muistot pahvisista viherpunalaseista, kehnosta 3D-vaikutelmasta ja omituisen näköisen kuvan tihrustamisen aiheuttamasta päänsärystä. Polarisaatiotekniikka tuottaa huomattavasti luonnollisemman kuvan, vaikka parantamisen varaa on vielä runsaasti. Värisävyt, etenkin iho, näyttivät hieman kummallisilta. Lisäksi aktiivilasien suljinmekanismi syö kuvan kirkkaudesta arviolta puolet ja tuntuikin siltä, kuin olisi katsellut elokuvaa aurinkolasit päässä.

Kuvan 3D-vaikutelma oli parempi kuin odotin. Ei tosin aina; joissain kohtauksissa oli ilmiselvää, että elokuvan tekijät yrittivät kikkoja, joihin teknologian kyvyt eivät vielä riittäneet. Muutenkin elokuvasta jäi uuden tekniikan testailun ja rajojen hakemisen maku. Parhaimmillaan 3D oli kohtauksissa, jotka sisälsivät tietokoneella luotua kuvaa sekä useista selvästi erottuvista tasoista koostuvissa maisemaotoksissa. Myös elokuvan lopputeksteissä 3D-efekti toimi erittäin hienosti.

Elokuvassa on suomenkielinen tekstitys, jonka toteuttaminen maksoi jakelijan edustajan mukaan maltaita. En epäile prosessin kustannuksia, mutta onko 3D-elokuvan tekstityksestä enemmän haittaa kuin hyötyä? Tekstityksen lukeminen vaati tietoista ponnistelua: tekstit “leijuvat” hieman valkokankaan yläpuolella, eivätkä silmäni osanneet tarkentaa samanaikaisesti sekä teksteihin että elokuvan 3D-syvyyteen. Tekstit näkyivät kuvan alareunassa sumeana mössönä, kunnes katseen tietentahtoen kohdisti niihin. Tuolloin muu kuva muuttui epäskarpiksi. Tuntui myös siltä, että tekstitys latisti kuvan 3D-vaikutelmaa kohtauksissa, joissa kuvan syvyyttä haluttiin nimenomaan korostaa.

XpanD-systeemin aktiivilasit eivät olleet aivan tarpeeksi kookkaat, että omat silmälasini olisivat mahtuneet niiden alle ongelmitta. Aktiivilasit lepäsivät osittain lasieni sankojen päällä ja vaikka aktiivilasit tuntuvat käteen kevyiltä, kalvoi lasien yhteispaino elokuvan aikana nenänvarteeni kaksi kivuliasta kuoppaa. XpanD julkistaa ensi vuoden alussa uuden, kevyemmän lasimallin, joka päästää enemmän valoa lävitseen.

Ei iloa ilman sisältöä
Finnkino polkaisee 3D-aikakauden käyntiin kahdella elokuvalla. Aiemmin Industrial Light and Magicin tehostevastaavana toimineen Eric Brevigin ohjaama Matka maan keskipisteeseen 3D on lapsille ja lapsenmielisille suunnattu seikkailuelokuva. U2 3D on taltiointi yhtyeen Etelä-Amerikan keikalta.

Hollywoodin usko 3D:hen on sitä luokkaa, että uusia elokuvia ei tarvitse kauaa odottaa. Fly Me to the Moon on 3D-animaatio Apollo 11 -raketin matkaan pujahtavista kärpäsistä, joka sai ensi-iltansa Yhdysvalloissa elokuun alussa. Suomen ensi-ilta on mahdollisesti vielä tämän vuoden puolella. Disney-studion tietokoneanimoitu Bolt saapuu Suomeen helmikuussa 2009.

Ensi vuoden aikana valmistuu toistakymmentä 3D-elokuvaa. Joukossa ovat mm. Pixarin Up, Ice Age 3: Dawn of the Dinosaurs, Final Destination 4, Monsters vs. Aliens sekä Neil Gaimanin kirjoittama ja Henry Selickin ohjaama Coraline. Vuoden odotetuin 3D-elokuva lienee jouluksi 2009 saapuva Avatar, jonka parissa James Cameron on puuhannut jo vuosikausia. Tuotannossa ovat myös Shrek 4, Toy Story 3 ja Tim Burtonin Alice in Wonderland. Pixar on lisäksi ilmoittanut tekevänsä vanhat elokuvansa uudestaan 3D-versioina, eikä ketään varmasti yllätä huhu, jonka mukaan George Lucas suunnittelee Star Wars -elokuvien muuntamista 3D-formaattiin.