Sain jokin aika sitten testiin Yamahan isoimman ääniprojektorin, mallia YSP-1100. Olin alunperin hyvin skeptinen kyseisen teknologian suhteen, minkä kerroin myös testilaitetta tarjonneelle maahantuojalle.
Epäilevän tuomaan asenteestani huolimatta maahantuojan edustaja köyräsi laitteen innoissaan kotiovelleni saakka. Päätin testata ääniprojektoria työhuoneessani, jonka pieni koko ja sisustus asettaisivat ääniprojisoinnille takuulla ylitsepääsemättömiä haasteita. Ymmärtääksesi tilan haasteellisuuden, sinun on ensin ymmärrettävä miten ääniprojisointi toimii: yli metrin levyisessä mötikässä on reunoilla kaksi isompaa kaiutinta ja niiden välissä kolmessa rivissä yli 30 pienempää kaiutinta. Niillä ääni ‘projisoidaan’ katselutilaan siten, että äänet heijastuvat tilan seinistä takaisin katselupisteeseen.
Käytännössä tarvitaan siis huone, jossa on kolme (katsojien sivuilla ja takana) kovapintaista seinää. Työhuoneessani on, joten se ei ole ongelma. Haaste tulikin siitä, että ääniprojektin ja katsojan kanssa samalla korkeudella on neljä isoa LCD-näyttöä ja hurja määrä muuta tavaraa, jotka ovat “äänisäteiden” ja seinien välissä. Lisäksi etäisyys ääniprojektorista katselupisteeseen on vain hieman yli metri, mikä heitti välittömästi kapuloita rattaisiin.
Ääniprojektori pitää aivan ensimmäiseksi kalibroida. Tämä tarkoittaa sitä, että projektori mittaa katselutilan ja määrittelee sen perusteella miten äänet ammutaan seinien kautta aavekaiuttimien ja katsojan ympäröivän äänikentän luomiseksi. Paketti sisältää pitkällä johdolla varustetun kalibrointimikrofonin, joka asetataan katselupisteeseen. Mukana tulee myös hullunkurisen näköinen pahviviritys, josta kasautuu n. puolen metrin korkuinen teline mikrofonille, sillä mikin asettaminen katsojien pään korkeudelle on tärkeää.
Itse kalibrointiprosessi on naurettavan helppo. Ensin mikki oikealle paikalle, valitaan kaukosäätimestä Auto Setup ja livistetään tilasta. Projektori päristelee hassuja ääniä parisen minuuttia… ja siinä kaikki. Näin siis teoriassa; käytännössä pari ensimmäistä yritystä päättyivät virheilmoitukseen, jonka syy selvisi käsikirjaa pläräämällä: mikrofoni oli liian lähellä ääniprojektoria. (Virheilmoitus olisi selvinnyt myös kuvaruutunäytöstä, mikäli olisin kytkenyt ääniprojektorin komposiitti- tai komponenttijohdolla televisioon.) Välimatkaa pitäisi olla vähintään 130cm, mikä ei työhuoneessani ensin tahtonut onnistua. Television siirron ja työpöydän pienen uudelleenjärjestelyn jälkeen kalibrointiprosessi onnistui ongelmitta.
Elokuvan monikanavainen ääniraita ei loikkaa itsestään soittimesta ääniprojektoriin, joten kytketäänpä masiinoiden väliin jokin johto.
Takapaneelissa on liitin poikineen. Lukuisuus juontaa siitä, että YSP-1100 korvaa paitsi kaiuttimet, se korvaa myös A/V-vahvistimen. Kehitys on tosin polkenut YSP-1100:n ohi ajat sitten, sillä ääniprojektorissa ei ole DVI- tai HDMI-liittimiä. Siihen voi kytkeä kolme kuvalähdettä, joista kaksi komponentilla. Kuva viedään televisioon komposiitilla tai komponentilla. Äänen voi tuoda kahdella stereo-RCA-parilla, kahdella optisella ja yhdellä koaksiaalidigitaalilla. Erikoisasennuksia varten laitetta voi ohjata sarjaportin välityksellä. Video- ja audiotulojen välissä on vielä yksinäinen musta RCA, johon kytketään subwoofer. YSP-1100 korvaa siis 5.1-äänentoiston viisi pääkaiutinta, mutta subbarin korvaajaksi siitä ei ole.
Tosiaan, se perimmäinen kysymys, eli toimiiko YSP-1100 kuten paperilla uhotaan? Kyllä. Kyllä, se toimii. Se toimii hämmästyttävän hyvin jopa työhuoneessani, luoden huoneen takakulmiin näkymättömät kaiuttimet, joiden sijainnin pystyy silti aistimaan päätä kääntelemällä. Ilmiö on sanalla sanoen ällistyttävä, etenkin kun projektorin luoma äänikenttä ei hajoa, vaikka katsoja siirtyisi tilassa eri paikkaan. Siinä missä kahdella kaiuttimella luodut virtuaalisurroundit lukitsevat katsojan paikoilleen tiettyyn asentoon, luo YSP-1100 tilaan viisi aavekaiutinta, jotka toimivat aitojen kaiuttimien tavoin.
No, ainakin melkein. Kyllä, ääniprojisointi toimii, mutta se ei silti vedä vertoja oikeille kaiuttimille. Äänikentässä on aukkoja, eivätkä kanavasta toiseen siirtyvät äänitehosteet toistu yhtä selkeästi kuin aidolla kaiutinsatsilla. Heijastaminen värittää myös ääntä. Miinuksien listaa kartuttavat katselutilalle asetettavat vaatimukset (mm. isot paksut verhot yhdellä seinällä tappavat projisoinnin varsin tehokkaasti) sekä DVD:n aikakauteen jumittuneen äänituen; Dolby Digital 5.1 ja DTS 5.1 ovat OK, mutta voit unohtaa BD:n/HD DVD:n uudet ääniformaatit ja pakkaamattomat monikanavaiset PCM-ääniraidat. Stereolähteitä voi sentään prosessoida Dolby Pro-Logic II:lla ja DTS:n Neo-6:lla.
YSP-1100 on kuitenkin mainio valinta keskivertoperheelle, jolla ei ole hirvittävää määrää kuva- ja äänilähteitä, eikä pienintäkään hinkua A/V-vahvistimen hankkimiseen - saatika kaiuttimien sijoitteluun ja kaiutinjohtojen kanssa taisteluun. Siinä piileekin ääniprojisoinnin suurin hyöty: hellasärön minimointi. Yksi kivan näköinen pömpeli töllön alle tai päälle, lattialla ilkeästi kiemurtelevien johtonippujen ja huoneen nurkissa murjottavien, täysin väärän väristen laatikoiden sijaan.
Totta puhuen, mikäli en olisi juuri päiviä aiemmin hankkinut uutta KEFin 5.1-kanavaista kaiutinsettiä työhuoneeseen, olisin varmaankin jo ostanut sinne tällaisen ääniprojektorin.
Post a Comment