saitti.org

Microsoft lähetti testattavaksi pari uutta hiirtään.


Intellimouse Explorer 3.0 on saanut uudet, entistä tarkemmat sisuskalut. Paketin mainostekstit sisältävät sellaisia lukemia kuin 9000FPS, 25G ja 54IPS. Noilla yritetään ilmeisesti sanoa, että hiiri lukee alustaansa 9000 kertaa sekunnissa, eikä putoa kelkasta, vaikka pelaajan käsi liikahtaisi 25G:n kiihtyvyydellä ja 54 tuumaa (eli 137 senttimetriä) sekunnissa. Takakannen mukaan hiiressä on myös Gaming Toggle, Precision Booster ja viisi ohjelmoitavaa näppäintä.

Hiiren ensituntuma on kevyt ja heppoisen muovinen. Sen kiiltävä kovamuovipinnoite on hyvin liukas, mikä ei suinkaan paranna tatsia. Hyvin peukalon kohdalle osuvat nappulat tuntuvat rimpuloilta ja painuvat käytettäessä yllättävän syvälle hiiren sisään. Rulla on sekin hieman liian liukkaan tuntuinen - etenkin kun rullakoneistossa on hyvin vahva pykälöinti, joka vaatii tavallista enemmän voimaa rullan pyörittämiseksi. Tuon takia rullaa tulee helposti painettua liikaa, jolloin aktivoi rullaan sijoitetun keskinapin.

Habu on Microsoftin pelihiiri ammattilaisille. Siinä on Razorin valmistama 2000 dpi:n tarkkuudella toimiva laserkoneisto. Alustaansa hiiri lukee 7080 kertaa sekunnissa. Muut strategiset mitat ovat 20G:n maksimikiihtyvyys ja 45IPS:n maksiminopeus. Liukumatot ovat Teflonia, ja USB:n suuntaan hiiri raportoi tuhat kertaa sekunnissa yhden millisekunnin viiveellä. Pikku erikoisuutena hiiressä on mahdollisuus siirtää peukalonapit lähemmäs rannetta.

Habu on tatsiltaan sopivan painava ja mukavan jämäkkä. Peukalonappien irroitettava muovikehys ei sen sijaan kehuja ansaitse, koska se on halvalta tuntuvaa kiiltävää ja kovaa muovia. Rulla on pehmeähköä kumimaista materiaalia, josta sormi ei helpolla lipsu. Rullan pykälöinti on myös kevyempää tasoa kuin IE3.0:ssa. Vasen ja oikea hiirinappi ovat kooltaan valtavia, vallaten selvästi yli puolet hiiren otepinnasta. Nappulat yltävät meikäläisen pienessä kourassa aina rystysten alle saakka. Nappien tatsi on todella jämäkkä, joskin ehkä aavistuksen liian herkkä. Niiden liikerata voisi olla myös hieman lyhyempi. Nappien aktivoitumisen sekä tuntee että kuulee, sen verran räväkät mikrokytkimet niiden alla on.

Rullan oheen on ympätty kaksi piskuista ohjelmoitavaa nappia. Niiden käyttämiseksi sormea pitää koukistaa reippaasti, mikä ei varmasti tahdo onnistua halutulla tavalla pelin tiimellyksessä. Napit ovat myös luvattoman tunnottomat. Hiiren reunoja pitkin kulkee läpinäkyvä muoviraita, jonka taakse syttyy valo kullatun USB-liittimen kytkemisen jälkeen.

Hiiressä on myös 32 kilotavua muistia, jonka hyödyntämiseen tarvitaan internetistä ladattava 35 megatavun ohjelmisto (sanoo takakannessa oleva tarra). Tarkemmat käyttökokemukset seuraavat, jahka vihoitteleva selkäni antaa myöten pöydän alla könyämisen.

Habun testailua
Hoksasin, että pelikoneeni kotelossa on yksi näppärästi sijoitettu USB-liitin, johon pääsee käsiksi kumartelematta. Kytkin Habun siihen ja pääsin testaamaan hiirtä tositoimissa. Aivan ensimmäiseksi asensin mukana tulevalta CD:ltä Razerin ohjelmiston ja lähdin sitten metsästämään netistä softapäivityksiä. Razerin sivuilta löytyi uusi versio paitsi ohjelmistosta, myös (uskokaa pois) hiiren firmwaresta. Jep, pääsinpä sitten ensimmäistä kertaa eläessäni päivittämään hiiren firmiksen.

Firmwaren mukana tuleva Readme teki tosin parhaansa pelotellakseen käyttäjän unohtamaan koko firmispäivitys. Teksti viittaa muutamaan otteeseen prosessin vaiheeseen nro 8 - jota ei tekstissä ole. Päivitysprosessi oli lisäksi saatu kuulostamaan niin vaikealta ja jopa vaaralliselta, että mietin pariin kertaan uskaltaako mokomaa yrittää. Loppujen lopuksi päivitys tapahtui kivutta, joskin yhdessä vaiheessa käyttäjällä on vain pari sekuntia aikaa navigoida Found New Hardware -dialogin läpi pelkkää näppistä käyttäen. Viivyttely olisi Readmen mukaan kostautunut firmispäivityksen epäonnistumisella.

Razerin ohjelmisto asentaa taskbariin piskuisen mustavihreän ikonin, jota tuplaklikkaamalla ruudulle aukeaa kovin sekavan oloinen hiiren hallintaohjelma. Kaikkien nappien toimintoja voi muuttaa ja löytyipä hetken metsästämisen jälkeen myös mahdollisuus luoda makroja, jota halusin kokeilla Battlefield 2142:ssa. Ideana oli tehdä makro, joka vaihtaa käteen ammuslaatikon, heittää sen maahan ja valitsee sen jälkeen Support-hahmon raskaan konekiväärin. Toiseen nappiin loin makron, joka paiskaa käsikranaatin ja vaihtaa sitten takaisin konekivääriin.

Koska makroon voi ilmeisestikin sisällyttää vain näppäimiä (eli ei esim. vasenta hiirennappia), jouduin ensin käymään BF:n asetusvalikossa asettamassa valinnaisen tulitusnäppäimen hiirennapin oheen. Määrittelin sitten makroon näppäimen “4″ (vaihto ammuslaatikkoon), näppäimen “V” (tulitus, joka heittää laatikon maahan) ja näppäimen “3″ (vaihto konekivääriin). Näppäinpainallusten väliin asetin 50 millisekunnin tauon.

Teoriassa tuon olisi pitänyt toimia, mutta käytäntö oli jotain muuta. Kun painoin makron sisältävää nappia, hahmoni vaihtoi käteensä ammuslaatikon, heitti sen maahan ja vaihtoi takaisin konekivääriin - ja aloitti silmittömän tulituksen, aivan kuin olisin pitänyt tulitusnappulaa koko ajan pohjassa. Aseen vaihtaminen ja hiiren nappien painelu eivät auttaneet, tulitus vaan jatkui. Vasta “V”-näppäimen painallus palautti rauhan. Veikkaan, että 50 millisekunnin tauko näppäinpainallusten välissä ei riittänyt, joten testaaminen jatkuu.

Habun pelitatsissa ei ole valittamista. Se toimii erinomaisen täsmällisesti, liikkuu mukavan sulavasti, eikä sekoile, kuten samassa koneessa testattu Logitechin MX-1000 -laserhiiri. Razerin asetuksissa on neljä DPI-arvoa, joista valitsin ensin toiseksi tarkimman. Se osoittautui Battlefieldiä varten aivan liian herkäksi, vaikka säädin BF:n asetuksista hiiren nopeuden lähes minimiin. Vaihdoin hiiren DPI:n pykälää heikompaan, jolloin tähtääminen alkoi luonnistua huomattavasti paremmin. Rullan vieressä olevilla pikkunappuloilla voi vaihtaa DPI:tä lennossa, mikäli ei ole määritellyt napeille muita toimintoja. Kyseisten pikkunappien käyttö oli pelin aikana helpompaa kuin osasin odottaa.

Eilisillan positiivisten käyttökokemusten (makroja lukuunottamatta) ansiosta Habu on nyt ensisijainen pelihiireni, ja uskallan suositella sitä muillekin.