Aaron Sorkinin (West Wing) luoma Studio 60 on the Sunset Strip aloitti jenkeissä muutama viikko sitten. Sarja käsittelee hyvin Saturday Night Live -maisen sketsiviihdesarjan tuotantoa. Pilottijakso alkaa räväkästi Sorkinin ja Thomas Schlammen (Sorkinin kollega West Wingistä) julistuksella, jonka esittää S60-sarjan tuottaja Wes Mendell (Judd Hirsch).
Vuosikaudet Studio 60:tä tuottanut Mendell on lopulta saanut tarpeekseen. Hän on seurannut S60:n muuttumista älykkäästä, ajatuksia herättävästä showsta hampaattomaksi, säälittäväksi irvikuvaksi. Poliittisen oikeiston, uskovaisten ja muiden painostuksesta TV-yhtiön harjoittama äänikonservatiivinen ennakkosensuuri on tuhonnut Mendellin rakastaman sarjan. Mendell rynnistää kameroiden eteen kesken suoran lähetyksen ja aloittaa monologin, joka kritisoi amerikkalaisen tv-tarjonnan nykytilannetta ja jenkkiyhteiskunnan epäkohtia, tuoden samalla esiin näiden kahden välisen vuorovaikutuksen.
Mendellin vuodatus katkaistaan melkein alkuunsa, mutta vahinko on jo tapahtunut. Mendell saa lähtöpassit ja NBS-tv-yhtiön lippulaivashow on tuuliajolla. Samaan aikaan NBS saa uuden presidentin, Jordan McDeeren (Amanda Peet), nuoren ja viehättävän naisen, joka joutuu todistamaan kykynsä miesvaltaisessa maailmassa. McDeere pestaa ensitöikseen Studio 60:n vetäjiksi Matt Albien (Matthew Perry, Frendit) ja Danny Trippin (Bradley Whitford, West Wing), jotka työskentelivät show’ssa joitain vuosia aikaisemmin.
Albie on nerokas, mutta neuroottinen käsikirjoittaja, joka on juuri voittanut käsikirjoittajien kiltan arvostetuimman palkinnon. Hän ei ole järin innoissaan paluusta Studio 60:een, kiitos vastikään kariutuneen suhteen show’n tähden (Sarah Paulson) kanssa. Tripp on tehokas tuottajahahmo, joka löytää aina konstit alaistensa ja Albien motivointiin. Hänen syntinsä on kokaiini, josta kärähtäminen estää häntä saamasta elokuvansa ohjaamiselle välttämätöntä vakuutusta.
Sorkin ja Schlamme haukkuivat jenkkiläiset tv-ohjelmat syvimpään helvettiin Mendellin monologissa. Albien ja Trippin lehdistötilaisuus toimii kehyksenä kaksikon manifestille, joka julistaa paluuta oikeasti älykkään ja laadukkaan televisioviihteen pariin. Unohtakaa katsojansa idiooteiksi muuttavat tosi-tv-ohjelmat, typerryttävät visailut ja muut matalaotsaisinta kansanosaa kosiskelevat paskapökäleet; Studio 60 on the Sunset Strip tulee näyttämään, mitä on hyvä tv.
Sorkinin ja Schlammen viesti sai minut haukkomaan henkeäni. Mielestäni kaksikko nosti riman tasolle, jota heidän on mahdoton saavuttaa. Toisaalta — asialla on nyt kaksi kannuksensa ansainnutta ammattilaista, jotka kirjoittavat heille tutuista asioista. Albie ja Tripp ovat selvääkin selvemmin Sorkinin ja Schlammen alter egot, joskin hahmot omaavat piirteitä molemmista sarjan luojista. Sorkin sai aikoinaan kenkää West Wingistä jäätyään kiinni huumeista, joten Trippin kokemukset Hollywood-hylkiönä ovat miehelle erittäin tuttuja.
Sarja tarjoaa myös varsin ainutlaatuisen katsauksen tv-ohjelman taustoissa tapahtuvaan politikointiin ja kähmintään. Albieta ja Trippiä tukeva McDeere on vähän väliä napit vastakkain NBS-yhtiön johtoryhmän kanssa, milloin show’n uskonnolla vitsailevan sisällön takia, milloin Albien ja Trippin julkisten lausuntojen takia. Sarjaa katsoessaan on helppo kuvitella, millaisia keskusteluja Sorkin ja Schlamme ovat joutuneet aikoinaan käymään lakimiestensä ja tv-yhtiön edustajien kanssa.
Olen nyt katsonut sarjaa kolme jaksoa, enkä muista, koska olisin viimeksi odottanut jonkin tv-sarjan seuraavaa jaksoa näin innokkaasti. No, ehkä Battlestar Galactica sai ensimmäisellä tuotantokaudellaan aikaan samanlaisia viboja. Studio 60 on the Sunset Strip on yksinkertaisesti loistava! Älykäs, nerokas ja hauska. Vaikka mikä tahansa Frendeihin liittyvä saa minussa aikaan äärettömän vahvan inhoreaktion, on Matthew Perry onnistunut valinta Albien rooliin. Vähintään yhtä onnistunut on David Trippin roolitus; Bradley Whitford vakuutti jo West Wingissä, ja mies on kerännyt minulta rutosti irtopisteitä vierailuillaan Bill Maherin poliittisessa talk showssa Real Time with Bill Maher.
Vain kolme jaksoa alla, mutta hahmot tuntuvat jo nyt aidoilta ihmisiltä, joiden tunteisiin ja kokemuksiin on helppo samaistua. Sarja tempaisi minut maailmaansa uskomattoman vaivattomasti. Huomasin eläväni täysillä mukana uudistuneen Studio 60:n ensimmäisen jakson valmisteluissa, ja jännitin Albien ja Trippin kanssa yleisön reaktioita ja katsojalukuja. Myös kulisseissa tapahtuva, tv-yleisölle näkymätön kädenvääntö vaikuttaa hyvin kiinnostavalta; ehkä osittain sen takia, että minulla on omakohtaisia kokemuksia tv-sarjan tekemisestä.
Sitten ne huonot uutiset: heti pilottijaksosta lähtien oli selvää, että Studio 60 on the Sunset Strip on jenkkitelevisioon aivan liian älykäs ja kriittinen sarja. Pilotin katsojaluvut eivät olleet kovin kummoiset ja ovat sen jälkeen pudonneet neljänneksellä. Sarja mahtui toissa viikolla hädin tuskin Amerikan 50 katsotuimman sarjan listalle. Sorkinin ja Schlammen uskalias yritys nostaa jenkki-tv:n tasoa vaikuttaa tuhoon tuomitulta. Sääli, ja valtaisa menetys laadukkaan tv:n ystäville.
{ 1 } Comments
Mie tykkään Studio 60:n katsomisesta, mutta ainakin yhdessä asiassa jenkkikriitikot ovat olleet oikeassa: tähän mennessä nähdyt sketsit eivät ole kovin hauskoja. Hahmojen sanailu on hauskaa, parhaimmillaan räkänauru-hauskaa, mutta ne sketsit… voi pojat.
Post a Comment