Lisää pankkiasiaa, yay! Tällä kertaa vuodatus koskee valuutan vaihtoa. Olin säästänyt viimeiset käteiseni erästä isoa ostosta varten - sääli vain, että yli puolet rahoista oli vielä euroina. Tokihan nyt eurot voi vaihtaa jeneiksi missä tahansa pankissa… vai?
Torstai 18.5. Ponkaisin kaupungille hieman puolenpäivän jälkeen ja suunnistin ensimmäisenä Motohasunuman ainoaan pankkiin. Alle 10 englanninkielisen sanan varastolla siunattu pankkineiti sai jotenkin selostettua, että ulkomaan valuutoista heille kelpaa vain jenkkidollari. Anteeksipyyntöjen lisäksi sain mukaani kartan pankeista, joissa kelpaavat myös eurot. Valitettavasti vain olin menossa Akihabaraan, eikä yksikään kartan pankeista ollut siellä päinkään. Suuntasin Akibaan täysin varmana siitä, että sieltä löytyisi eurot kelpuuttavia, muiden pankkiketjujen konttoreita.
Kävin tunnissa läpi viisi pankkia. Neljälle ensimmäiselle kelpasivat vain dollarit. Viidennelle olisivat eurot kelvanneet, mutta vaihtokurssi haiskahti lievästi sanoen rosvoamiselle, joten jatkoin matkaani. Sain lopulta kuulla, että Yodobashi Cameran kupeessa on Resona-pankin valuuttakonttori, joten tossua toisen eteen ja sinne. Nakkikioskin kokoinen ja näköinen hökkeli tarjosi edellistäkin pankkia kehnompaa kurssia, joten nielin ylpeyteni ja matkasin Ikebukuroon, jota Motohasunuman pankkineitikin suositteli.
Pankit ovat aikamoisia rosvoja. Kävin muutamassa isossa konttorissa kauhistelemassa vaihtokursseja ja poistuin joka kerta äkkiä paikalta. Käymättä oli vielä Citibank, jonka vaihtokurssi oli ainakin netin tarjoamien tietojen mukaan roimasti parempi kuin muilla. Citibankin konttorin löytämiseen meni yli tunti ja kellon viisarit ehtivät etsintöjen aikana lipsahtaa yli maagisen klo 15:n. Jep, täällä pankit lyövät ovet säppiin kolmelta. Aika leppoisat työajat heillä.
Koska minulla ei ollut tarpeeksi käteistä suunnittelemaani ostosta varten, huristelin metrolla takaisin kämpille. Kanssamatkustajat loivat minuun kummaksuvia katseita - taisi johtua siitä, että kiroilin ääneen. Olin aivan litimärkä (ilmankosteus oli taas aivan järkyttävällä tasolla), oikeassa jalkapohjassani oli massiiivinen rakko, eikä monen tunnin raahustamisesta jäänyt käteen yhtikäs mitään.
Soitin illemmalla kaverilleni Ianille ja sain kuulla, että postin konttoreissa voi myös vaihtaa valuuttaa. Ei tietenkään kaikissa, ja joissain käyvät vain dollarit. Tuttu laulu.
Perjantai 19.5. Tänä aamuna marssin ensimmäiseksi paikalliseen postikonttoriin ja tivasin lisää informaatiota aiheesta. Sain kuulla, että Kandan pääposti kelpuuttaa takuulla eurot, ja kuinka ollakaan, minulla oli muutenkin asiaan Kandaan.
Puoli tuntia myöhemmin nousin Kandassa maan pinnalle. Pääpostista ei ollut tietoakaan, joten astelin tien toisella puolella olevaan postiin kysymään tietä. Yllättäen yksikään virkailija ei myöntänyt puhuvansa tai ymmärtävänsä englantia, mutta kommentoivat kuitenkin valuutan vaihtoa: “Kanda, no! Tokyo central post office hai!”
Aaargh!
Onneksi älysin kysyä asiaa myös System5-putiikin myyjältä. Hän vannoi ja vakuutti, että valuuttaa voi vaihtaa Kandan pääpostissa ja näytti sen sijainnin minulle kartalta. 10 minuuttia myöhemmin olin Kandan pääpostin toisessa kerroksessa, odottamassa luukulle englantia taitavaa postivirkailijaa. Koko operaatio oli ohi muutamassa minuutissa ja eurot vaihtuivat jeneiksi varsin hyvällä kurssilla - itse asiassa paremmalla, kuin mitä Tuusulan OP minulle aikoinaan tarjosi.
Tuon jälkeen kävin eräässä erinomaisesti piilotetussa pikkukaupassa latomassa tiskiin hieman yli puoli miljoonaa jeniä. Ostosten retuuttaminen kämpille oli taas sen luokan urakka, että ärräpäät lentelivät. Loppureissun ajan (onneksi enää 11 päivää jäljellä) olenkin sitten tyystin luottokorttien varassa.
Jaa mikä maksoi puoli milliä ja rapiat? Tässä pikku vinkki.
Post a Comment